Korkein kirkkaus (Shangqing)

Termi Shangqing 上清 viittaa kahteen erilliseen ilmiöön. Alunperin se merkitsi kokoelmaa kirjoituksia, jotka Yang Xi (330–386) sai ilmestyksinä vuosien 364 ja 370 välillä. Kiinalainen eteläinen aristokratia omaksui nämä tekstit myöhempien ”apokryfisten” tekstien kanssa 400- ja 500-luvuilla. Ne asetettiin taolaisen kaanonin kolmen luolan järjestelmän  (sandong) korkeimmalle tasolle. Myöhemmin termi viittasi myös uskonnolliseen liikkeeseen, jonka varsinainen perustaja oli Tao Hongjing (456–536) ja jolla oli omat patriarkkansa, pyhät paikkansa, liturgiansa ja suuri määrä muita tekstejä.

Tao Hongjing palaa vuorelle. Xie Shichen (1487-1567).

Ge Hong ja Baopuzi

Ge Hongia 葛洪 voidaan (n. 283–343) pitää merkittävänä hahmona pitkässä perinteessä, joka ulottuu Han-kauden kuolemattomuuden tavoittelijoihin. Hän on yksi linkki niiden ketjussa, jotka jatkoivat ja kehittivät viiden vaiheen koulukunnan vastaavuusajattelua. Ge Hongilta on säilynyt teos, joka tunnetaan hänen pseudonyyminsä nimellä Baopu zi  抱朴子 (Yksinkertaisuutta syleilevä mestari). Baopu zin sisäiset luvut on kääntänyt englanniksi James R. Ware nimellä Alchemy, Medicine and Religion in the China of A.D. 320: The Nei Pien of Ko Hung (1966). 

Taivaalliset mestarit (Tianshi)

Tämä artikkeli käsittelee varhaista taolaista liikettä ja koulukuntaa nimeltä Taivaallisten mestarien tie (Tianshi dao), joka tunnetaan muodollisemmin nimellä Ortodoksinen ykseys (Zhengyi). Tämä varhaisvaiheissaan millenaarinen lopun aikoja odottanut koulukunta keskittyy erityisesti yhteisölliseen rituaalitoimintaan. Perinne on yksi kahdesta suuresta nykyisin vallitsevasta taolaisesta suuntauksesta. Toinen on Täydellisen totuuden koulukunnan Longmen-haara. Tarkoitukseni on jatkossa ottaa käsittelyyn historiallisesti merkittävimpiä taolaisia ryhmittymiä sopivaksi katsomassani järjestyksessä.

Zhang Daoling

Sisäisten kanavien kaavio (Neijing tu)

Aikaisemmassa tekstissä käsittelin taolaisia kehokuvauksia, ja tarkemmin viittä kehon metaforaa: kosmologista, poliittista, teologista, luonnollista ja alkemiallista. Tämän artikkelin aiheena on tunnetuin taolainen kehokuvaus: Sisäisten kanavien kaavio eli Neijing tu 內經圖. Noudatan tulkinnoissa pääosin Fabrizio Pregadiota (2015) sekä Louis Komjathya (2008 ja 2009), jotka tosin tekevät hieman toisistaan poikkeavia painotuksia. Artikkelin sisällön täydentämiseksi saattaa olla hyödyllistä katsoa aiempia tekstejä ”Taolaisia kehokäsityksiä” sekä ”Sisäinen alkemia (neidan)”.

Sisäisen alkemian kontekstissa harjoittajan fyysinen keho toimii—samoin kuin varhaisemmissa taolaisuuden muodoissa—metaforisen tai symbolisen kehon ilmennyksen eräänlaisena kannattimena. Tässä yhteydessä se sisältää alkemialliset ainesosat, astian, tulisijan ja tulen. Sisäisen alkemian eri lähteet painottavat kuitenkin eri tavoin kehon ”aineellisuutta” tai sen ”symbolisuutta”. Koska yleistävät kuvaukset alkemiallisesta kehosta yhdistelevät helposti eri näkemyksiin pohjautuvia piirteitä edustamatta tarkasti ainoatakaan, on niihin syytä suhtautua asianmukaisella varauksella. 

Neiye – Sisäinen harjoitus

Zhuangzi ja Daode jing on yleisesti tunnustettu klassisen taolaisuuden ensisijaisina teksteinä. Ja näiden tekstien teemojen jatkuminen myöhemmissä taolaisissa perinteissä oli keskeisenä tutkijoiden keskustelun kohteena. Tässä keskustelussa ”filosofinen taolaisuus” (Zhuangzi, Daode jing) nähtiin erillään ”uskonnollisesta taolaisuudesta” (myöhempi perinne). Vasta aivan 1900-luvun lopussa alkoivat muutamat tutkijat kiinnittää huomiota erääseen toiseen muinaiseen tekstiin, jota asiantuntijatkaan eivät siihen asti juuri olleet tunteneet. Teksti on nimeltään Neiye 內業 (Sisäinen harjoitus tai sisäinen kehitys). 

Naiset taolaisessa perinteessä

Tämä teksti käsittelee naisten asemaa ja arvottamista taolaisuudessa. Naisten asema taolaisuudessa on monitahoinen ja se on vaihdellut eri aikoina ja koulukunnittain. Yhtäältä voidaan erottaa muutamia yleisempiä naista ja feminiinisyyttä koskevia kuvia taolaisen perinteen puitteissa. Toisaalta ihanteelliset ja tekstien tasolla ilmenneet käsitykset eivät välttämättä ole ilmenneet vastaavalla tavalla sosiaalisessa todellisuudessa. Taolaiset liikkeet ovat myös eläneet keskellä kiinalaista yhteiskuntaa ja sen ehdoilla. Niiden käsitykset ja käytänteet ovat poikenneet toisistaan ja myös muuttuneet ajan myötä. 

Maonü, Karvainen nainen. Kuva alunperin teoksesta Liexian quanzhuan. (Women in Daoism, 2003.)

’Taolaisuus’ ja identiteetti

Tämän esityksen tarkoituksena on koettaa luonnehtia ja arvioida lyhyesti taolaisen perinteen ilmiökenttää ja esittää jonkinlainen yhdenmukainen määritelmä siitä, miten termiä tulisi nähdäkseni nykyisen tutkimuksen valossa käyttää. Samalla tarkastellaan taolaisten identifioitumista taolaisiksi. Määrittelen siis sitä tapaa, jolla tässä asiayhteydessä pyrin käyttämään termejä ’taolaisuus’  tai ’taolainen perinne’. Koetan perustaa tämän määrittelyn viimeaikaisimpaan taolaisuuden tutkimukseen (Daoist Studies).