Termi Shangqing 上清 viittaa kahteen erilliseen ilmiöön. Alunperin se merkitsi kokoelmaa kirjoituksia, jotka Yang Xi (330–386) sai ilmestyksinä vuosien 364 ja 370 välillä. Kiinalainen eteläinen aristokratia omaksui nämä tekstit myöhempien ”apokryfisten” tekstien kanssa 400- ja 500-luvuilla. Ne asetettiin taolaisen kaanonin kolmen luolan järjestelmän (sandong) korkeimmalle tasolle. Myöhemmin termi viittasi myös uskonnolliseen liikkeeseen, jonka varsinainen perustaja oli Tao Hongjing (456–536) ja jolla oli omat patriarkkansa, pyhät paikkansa, liturgiansa ja suuri määrä muita tekstejä.
 |
| Tao Hongjing palaa vuorelle. Xie Shichen (1487-1567). |
