Ge Hong ja Baopuzi

Ge Hongia 葛洪 voidaan (n. 283–343) pitää merkittävänä hahmona pitkässä perinteessä, joka ulottuu Han-kauden kuolemattomuuden tavoittelijoihin. Hän on yksi linkki niiden ketjussa, jotka jatkoivat ja kehittivät viiden vaiheen koulukunnan vastaavuusajattelua. Ge Hongilta on säilynyt teos, joka tunnetaan hänen pseudonyyminsä nimellä Baopu zi  抱朴子 (Yksinkertaisuutta syleilevä mestari). Baopu zin sisäiset luvut on kääntänyt englanniksi James R. Ware nimellä Alchemy, Medicine and Religion in the China of A.D. 320: The Nei Pien of Ko Hung (1966). 

Täydellisyyden kultivoinnin kaavio (Xiuzhen tu)

Tämä artikkeli käsittelee toista merkittävää sisäisen alkemian kehokuvausta, Täydellisyyden kultivoinnin kaaviota eli Xiuzhen tuta. Tekstin sisältö noudattelee Fabrizio Pregadion ja Catherine Despeux’n tulkintoja. Xiuzhen tun on kääntänyt suomeksi Mikael Ikivesi. Siihen voi tutustua täällä.   

Taolaisen perinteen puitteissa sisäisen ja ulkoisen maailmankaikkeuden osatekijöitä ja sen lainalaisuuksia on kartoitettu monenlaisin tekstikuvauksin sekä visuaalisin esityksin. Silmille näkyvää taivasta on kartoitettu kaavioin, joihin kuuluvat mm. viiden planeetan muodot sekä kaksikymmentä kahdeksan kuun kartanoa. Taolaiset ovat kartoittaneet taivaiden kerroksia, maailmankaikkeuden hienompia tasoja ja täydellistyneiden (zhenren) tähtisiä asuinsijoja. On kartoitettu maallisen maiseman vuorenhuippuja ja niiden sisäisiä luolataivaita (dongtian), jotka haarautuvat maan alla suonten tavoin. Taolaisessa perinteessä on kartoitettu myös geomantisia piirteitä ja paikkojen erilaisia laatuja. 

Eri sisäelinten henget on kartoitettu samoin kuin kosmologisen luomisen prosessi ja ihmisen sijoittuminen siihen. Alkemiallisen muuntumisen prosessi ja ihmisolemuksen hienovarainen energeettinen rakenne on myös kuvattu. Toisin sanoen taolaiset ovat kartoittaneet maailmankaikkeuden eri tasoja ja niiden keskinäisiä vaikutuksia, jotka ovat samanaikaisesti kosmos, maailma, maisema, yhteisö/valtio ja yksilö. Tällainen kuvaus on aiemmin käsitellyn Neijing tun ohella myös Xiuzhen tu, Täydellisyyden kultivoinnin kaavio.

Sisäisten kanavien kaavio (Neijing tu)

Aikaisemmassa tekstissä käsittelin taolaisia kehokuvauksia, ja tarkemmin viittä kehon metaforaa: kosmologista, poliittista, teologista, luonnollista ja alkemiallista. Tämän artikkelin aiheena on tunnetuin taolainen kehokuvaus: Sisäisten kanavien kaavio eli Neijing tu 內經圖. Noudatan tulkinnoissa pääosin Fabrizio Pregadiota (2015) sekä Louis Komjathya (2008 ja 2009), jotka tosin tekevät hieman toisistaan poikkeavia painotuksia. Artikkelin sisällön täydentämiseksi saattaa olla hyödyllistä katsoa aiempia tekstejä ”Taolaisia kehokäsityksiä” sekä ”Sisäinen alkemia (neidan)”.

Sisäisen alkemian kontekstissa harjoittajan fyysinen keho toimii—samoin kuin varhaisemmissa taolaisuuden muodoissa—metaforisen tai symbolisen kehon ilmennyksen eräänlaisena kannattimena. Tässä yhteydessä se sisältää alkemialliset ainesosat, astian, tulisijan ja tulen. Sisäisen alkemian eri lähteet painottavat kuitenkin eri tavoin kehon ”aineellisuutta” tai sen ”symbolisuutta”. Koska yleistävät kuvaukset alkemiallisesta kehosta yhdistelevät helposti eri näkemyksiin pohjautuvia piirteitä edustamatta tarkasti ainoatakaan, on niihin syytä suhtautua asianmukaisella varauksella. 

Neiye – Sisäinen harjoitus

Zhuangzi ja Daode jing on yleisesti tunnustettu klassisen taolaisuuden ensisijaisina teksteinä. Ja näiden tekstien teemojen jatkuminen myöhemmissä taolaisissa perinteissä oli keskeisenä tutkijoiden keskustelun kohteena. Tässä keskustelussa ”filosofinen taolaisuus” (Zhuangzi, Daode jing) nähtiin erillään ”uskonnollisesta taolaisuudesta” (myöhempi perinne). Vasta aivan 1900-luvun lopussa alkoivat muutamat tutkijat kiinnittää huomiota erääseen toiseen muinaiseen tekstiin, jota asiantuntijatkaan eivät siihen asti juuri olleet tunteneet. Teksti on nimeltään Neiye 內業 (Sisäinen harjoitus tai sisäinen kehitys). 

Guodian Laozi and the textual history of the Daode jing

”Guodian Laozi” is the earliest known version of the Daode jing (traditionally known as Laozi), dating to around 300 BCE. It was excavated from a tomb at Guodian, Hubei province in China, 1993. The Chinese call the text Zhujian Laozi (Bamboo Slip Laozi) as the text was written on bamboo slips which were originally three separate bundles, distinguished by the size and style of the slips. These bundles are named by researchers as Laozi A, Laozi B and Laozi C. Photographs and transcriptions of the slips, however, were only made public in May 1998. Transcriptions here refer to modern literary character correspondences to the ancient Chu script. (Henricks 2000: 1–3; Robinet 2008: 464; Kirkland 2003: 54)

Early Literary Sources of Daoist Internal Alchemy

The following text is my proseminar research essay to Asian Studies in the University of Helsinki, corresponding to a bachelor level thesis. All the footnotes of the original essay are missing. 

1. Introduction

This essay is a preliminary overview to the early literary sources on Daoist internal alchemy. Early literary sources are here defined as dating to Tang, Song and to early Yuan period, that is, 618–ca. 1300, which corresponds roughly to late medieval Daoism in the classification of time periods in Daoist history by Louis Komjathy (2013). The subject matter is wide and complicated and its history is long and its transmission is traditionally held in secret. My aim is to give an overview on early internal alchemy literature, and outline shortly its history, mainly in terms of lineage, as well as some of its theoretical and practical aspects.

Internal alchemy, i.e. neidan is a self cultivation doctrine and methodology aiming at transcendence, and applied in all contemporary Daoist sects. Its first traces in literature appear in the eighth century and it has gained wide popularity since the Song dynasty. It is commonly separated from external alchemy (waidan), which aims to create an elixir of immortality through usage of often poisonous substances, ritual application and cosmological correspondences. Internal alchemy borrows the alchemical symbolism, but it states that its ingredients as well as the instruments of the process are to be found within the practitioner’s body, or self. In short, the aim of neidan is to transform multiplicity into unity, which is perceived as the eternal Dao. This is to be reached through an intensive work on cultivating the fine substances of the human body and being.

Mantak Chian seksiharjoitteet klassisten kiinalaisten seksioppaiden valossa

Seuraava teksti on kandidaatin tutkielma uskontotieteen oppiaineeseen. En ole muokannut sitä lukijan iloksi yhtään kansanomaisemmalle kielelle. Kokonaisuudessaan teksti vastaa muodoltaan pitkälti "alkuperäistä" lukuun ottamatta niitä puuttuvaa kuuttakymmentäneljää alaviitettä, jotka muodostavat tutkielman keskeisen osan.