maanantai 22. syyskuuta 2014

Termin ’dao’ perinteisiä taolaisia merkityksiä


Sana 'dao'  tarkoittaa konkreettisesti tietä tai polkua. Se on taolaisen perinteen keskeisimpiä käsitteitä ja kantanut useita eri merkityksiä läpi taolaisuuden historian. Tämän esityksen tarkoituksena on hahmotella näitä merkityksiä, jotta voisimme ymmärtää termiä mahdollisimman tarkasti ja vivahteikkaasti.

”Dao, joka voidaan sanoin ilmaista, ei ole muuttumaton dao.” 



Näillä sanoin alkaa Daode jing 道德經 (perinteisesti tunnettu nimellä Laozi 老子), joka on yksi klassisen taolaisuuden merkittävimmistä teksteistä, mutta joka on lukuisine kommentaareineen vain osa taolaisen kaanonin noin 1500 tekstistä. Perimmäistä daoa ei voida sanallistaa, eikä siis tavoittaa ajatuksin. Se on pikemmin koettava suoraan. Siihen voidaan olla yhteydessä Daode jingin mukaan teottoman toiminnan (wuwei 無為) ja luonnollisuuden (ziran 自然) kautta. Myöhempi taolainen perinne on esittänyt lukuisia muita tapoja daon kokemiseen.


Perimmäisen daon ilmaisemattomuus sanoin ei ole kuitenkaan estänyt aiheesta kirjoitettavan (tai kanavoitavan, mikä on ollut varsin tyypillistä) tuhansia tekstejä. Daon nähdään myös ilmenevän maailmankaikkeudessa eri tavoin. Näitä daon ilmenemismuotoja ja lainalaisuuksia voidaan hahmottaa ajattelevan mielen keinoin. Tähän perustuvat mm. kiinalaisen/taolaisen kosmologian mallit ja vastaavuusnäkemykset, mm. yin—yang 陰陽 ja viiden vaiheen teoria (wuxing 五行). Voidaan siis nähdä yhtäältä perimmäinen, sanallistamaton ja käsittämätön dao ja toisaalta dao periferiassa eli perimmäisen daon ilmentymät aistittavassa maailmankaikkeudessa. 

Taolaisuuden dao on käsitteenä vaikea ja siitä esitetään usein liian yksiselitteisiä tulkintoja, tyypillisesti perustuen siihen, että taolaisuus nähdään ”filosofisena koulukuntana”, jonka teoksiin lukeutuvat Daode jing, Zhuangzi 莊子 sekä muutamat muut tekstit. On myös varottava sekoittamasta taolaisten ’daoa’ ei-taolaisiin ’dao’-käsitteisiin, jotka saattavat vaikuttaa vastaavilta. Taolaisten ’dao’ ei vastaa täysin ’absoluutin’ käsitteitä muissa aasialaisissa tai länsimaisissa uskonnoissa. Daode jingin tavoin myöhemmät taolaiset varoivat ’daon’ selittämistä. Daon on usein sanottu olevan ’tyhjä’ mistään määriteltävissä olevasta sisällöstä. Taolaiset pitivät yleisesti ja läpi Kiinan historian kiinni ’daon’ käsitteen moniselitteisyydestä, sen merkitysten rikkaudesta, joita harvemmin koetettiin älyllisesti purkaa osiin. 

Chan eli zen-buddhalaisuuden tavoin taolaiset arvostivat henkistä harjoitusta enemmän kuin älyllistä pohdiskelua. Tästä johtuu pitkälti kieltäytyminen selittää ’daoa’. Taolaiset kieltäytyivät antamasta filosofisen käsitteellistämisen korvata henkilökohtaista kultivointia eli henkistä harjoitusta. Taolaisille taolaisen harjoituksen päämäärien saavuttaminen—eli olla taolainen—saattoi tapahtua ilman mitään älyllisesti johdonmukaista selitystä siitä, mitä dao on. Taolaiset jättivät daon mieluummin mysteeriksi.

Perinteisessä Kiinassa ’dao’ oli termi, jolle annettiin lukuisia eri merkityksiä. Näitä eri tulkintoja antoivat myös ihmiset, jotka eivät koskaan olleet taolaisia sanan missään merkityksessä. Alkuperäinen termi—joka luultavasti edelsi taolaisuutta—viittasi opetuksiin, joiden avulla oli mahdollista elää mahdollisimman hyvää elämää. Kungfutselaiset ja muut muinaisessa Kiinassa käyttivät termiä tällä tavoin. Mutta taolaisuuden edeltäjille—eli Daode jingin ja Neiyen kirjoittajille—termillä oli laajempi merkitys.

Vaikka Daode jing muodosti monien myöhempien taolaisuuden muotojen yhteisen teoreettisen perustan, on varottava pitämästä sitä klassisen taolaisen ajattelun tai harjoituksen yhteenvetona. Monet muut myöhemmän taolaisen teorian ja harjoituksen piirteet voidaan esimerkiksi johtaa Guanzi 管子 -kokoelmassa säilyneeseen teokseen nimeltä Neiye 內業 eli Sisäinen harjoitus. Neiyessä termiä dao käytetään melko epätarkasti synonyyminä elämänvoimille—kuten qi —joita harjoittaja pyrkii kultivoimaan. Samoin kuin Daode jingissä siinä sanotaan, että ”sitä, mikä antaa elämän kaikille olennoille ja saattaa ne täydellisyyteen, kutsutaan daoksi”. Siinä kuitenkin käytetään termiä ’dao’ vain harvoin samaan tapaan kuin Daode jingissä tai Zhuangzissa, tai ylipäänsä tavoilla, jotka ovat yleisiä myöhemmän taolaisen ajattelun tai harjoituksen muissa muodoissa. Neiye ei sisällä myöskään ajatusta daosta kaikkien olioiden ’äitinä’ tai erittele daoa ei-olevaan (wu) ja olevaan (you), jotka ilmenevät ensimmäisenä Daode jingissä ja vaikuttivat myöhempiin taolaisiin järjestelmiin, kuten sisäinen alkemia (neidan 內丹).

Daode jingissä termi ’dao’ ilmenee myös merkityksessä ”elämän toimintaperiaate”. Tässä merkityksessä dao ei ole vain perimmäinen ykseys, josta kaikki ilmiöt kehittyvät ja johon ne lopulta palaavat, mutta myös hyväntahtoinen, vaikkakin aistein tavoittamaton voima, joka toimii ilmiömaailman sisäpuolella. Se on siis luonnollinen ohjaava voima, joka johtaa kaikki asiat täyttymykseensä. Tämän perusteella daon toimintaa luonnehditaan Daode jingissä ”feminiineillä” piirteillä, kuten nöyryys, passiivisuus ja epäitsekäs rakkaus. Daode jing ja Neiye tarjosivat näin myöhemmille taolaisille laajan valikoiman kuvia, malleja ja käsitteitä koskien daoa ja sen kultivointia.

Toinen autenttinen taolainen konteksti termin ’dao’ ymmärtämiselle koskee harjoittavien taolaisten elettyä elämää. Dao nähtiin myös henkilökohtaisen eteenpäin välittämisen kohteena. Tässä merkityksessä ’dao’ ei viittaa johonkin transsendenttiin abstraktioon, vaan pikemmin johonkin hyvin arvokkaaksi koettuun asiaan, joka voidaan välittää eteenpäin. Tämä perinteinen termin käyttötapa viittaa siihen, ”mitä me viisaiden esivanhempiemme perillisinä teemme elääksemme elämämme mahdollisimman merkityksellisellä tavalla”, ja vastaa näin termin käyttötapaa Kungfutsen teksteissä. 

Kautta suuren osan Kiinan historiaa termiä käytettiin myös nimilappuna yhteiskunnan sisäisille ryhmille, joita yhdistivät erityiset periaatteet ja käytänteet. Näitä olivat esimerkiksi Zhang Daolingin seuraajien nimitys Viiden riisimitallisen tien seuraajiksi (Wudoumi dao). Termistä dao tuli vapaamuotoisesti käytetty ja kätevä kulttuurinen nimilappu todellisille tai kuvitelluille ryhmille. Esimerkiksi Tao Hongjingin nimityksellä alkemiallisten ihanteiden harjoittajille, Taiqing dao 太清道 (Suuren kirkkauden tie), ei ollut selkeää suhdetta mihinkään sosiaalisesti tunnistettavaan ryhmään.

Dao on myös henkilökohtaisen henkisen harjoituksen päämäärä. Neiyessä termi dao viittasi elämänvoimiin, joita harjoittajan tulisi kultivoida, usein samassa merkityksessä muiden termien, kuten shen (henki), kanssa. Tällä termin merkityksellä oli keskeinen sija läpi myöhemmän taolaisuuden. Yleisesti kaikkeen taolaiseen meditaatioon—varhaisista ajoista modernin Täydellisen totuuden (Quanzhen 全真) harjoituksiin asti—liittyy ”daon kultivointi” eli yksilöiden tai ryhmien pyrkimys kultivoida itsessään sitä mystistä todellisuutta, joka muodostaa todellisuuden syvimmän ja puhtaimman ytimen. Yleisempi kiinalaisen kulttuurin olettamus oli, että ihmisten tavallisesta elämästä puuttuu tietty laatu, joka pitää saavuttaa oikeanlaisen harjoituksen ja ponnistelun kautta.

Laajimmillaan taolaiset käyttivät termiä dao myös kuvaamaan sitä, mitä länsimaalaiset kutsuisivat jumalalliseksi. Modernit tulkitsijat ovat kuvitelleet ”taolaisuuden” ”naturalistisena filosofiana”, johon ehkä saattaa liittyä individualistinen mystinen harjoitus, mutta joka ei vaadi tai edes kannusta uskomaan itsemme ulkopuolisiin olentoihin. Nykyaikaisten länsimaisten maallistunut maailmankatsomus saa taolaisuuden teistiset ulottuvuudet tuntumaan epämukavilta. Todellisuudessa taolainen perinne on kuitenkin Han-kaudelta tähän päivään asti ei pelkästään sietänyt, vaan myös vaalinut teistisiä uskomuksia. Kun taolaisuus kehitti kultin palvelemaan suuren väestön ja heidän hallitsijoidensa tarpeita, se kehitti myös pantheonin. Vaikka kaikilla pantheonin jäsenillä on oma identiteettinsä, ne ymmärretään modernissa taolaisuudessa  kuitenkin—Mystisen Aarteen (Lingbao 靈寶) koulukunnan vaikutuksesta—perimmältään daoksi kutsuttavan transsendentin todellisuuden henkilöityminä.

Taolaisen elämän ydin on kuitenkin ollut henkilökohtaisessa kultivoinnissa. Tämä elämä edellyttää heidän ponnistelevan moraalisen jalostumisen, meditaation ja/tai rituaalin kautta kohotakseen tasolle, jossa he voivat osallistua täysin transsendentin daon todellisuuteen. Taolaisten jopa odotettiin tulevan daoksi ja toimivan näin maailmassa sen ruumiillistumana. Niin liturgisissa kuin meditatiivisissa ja luostariperinteissä taolaisten autenttinen dao on ollut henkinen realiteetti, jonka perinteisten uskonnollisten menetelmien harjoittajat voivat saavuttaa ja jota he voivat ilmentää.

Dao on henkisen muutoksen matriisi. Taolaiset ovat lähes aina olleet tyytyväisiä tuomaan elämänsä ja maailmansa harmoniaan daon kanssa millä tahansa keinoin muut läpi Kiinan historian ovat kokeneet hyödylliseksi, jumalanpalvelukset mukaan lukien. Kiinan taolaiset ovat nykypäivään asti kokonaisvaltaisesti syleilleet kaikkia kultivoinnin malleja. Kokonaisvaltaisesti katsottuna—yleismaailmallisena avaimena kaikkiin taolaisen toiminnan malleihin—dao voidaan määritellä autenttisen elämän todelliseksi matriisiksi tässä elämässä. Kaikissa taolaisissa konteksteissa harjoittajat ohjataan osallistumaan henkisen muuntumisen kurinalaiseen prosessiin. Termi dao viittaa niihin henkisiin todellisuuksiin, jotka vaikuttavat tällaisen muutoksen taustalla, tapahtuu se sitten yksilössä itsessään, yhteisössä tai koko maailmassa.  


  • Daon monimerkityksisyys ja selittämättömyys
  • Daon merkitysten kirjo klassisissa lähteissä (Daode jing, Neiye)
  • Dao henkilökohtaisen eteenpäin välittämisen kohteena
  • Dao ryhmäidentiteetin kiinnekohtana
  • Dao henkilökohtaisen henkisen harjoituksen kiinnekohtana
  • Dao jumalallisena
  • Dao henkisen muuntumisen matriisina

Sanastoa 


chan-buddhalaisuus  (zen-buddhalaisuus) – Kiinalainen buddhalainen koulukunta, joka syntyi 500-luvulla ja integroi suuren määrän taolaista ajattelua, etenkin Zhuangzista


dao  – ”Tie”, taolaisuuden keskeinen käsite; kaiken taustalla oleva voima, ilmenee maailmassa luonnon kiertokulkuina ja kosmisina malleina

Daode jing 道德經 (Kirja daosta ja sen voimasta) – Taolaisuuden klassisen vaiheen pääteos; noin vuodelta 300 eaa.; säilynyt useina käsikirjoituksina; lukuisten kommentaarien ja käännösten kohde; teos on vaikuttanut laajalti ja on rituaalisesti merkittävä

Laozi 老子 (Laotse, Lao tzu) – Myyttinen hahmo ja legendan mukaan Kungfutsen opettaja; Daode jingin oletettu kirjoittaja, joka matkasi länteen ja korotettiin myöhemmin Korkeimmaksi herra Laoksi

luonnollisuus (ziran 自然) – Daode jingin avainkäsite, kuvaa daon ydinluonnetta; kuvataan myös spontaaniutena

Neiye 內業 (Sisäinen harjoitus) – Guanzin luku, samalta ajalta kuin Daode jing; kuvaa yksityiskohtaisesti käytännöllistä meditaatiota ja kehon kultivoinnin menetelmiä tavoitteena ykseyden saavuttaminen daon kanssa

qi  – Elämän energia, elinvoima; daon aineellinen puoli, josta kaikki olemassa oleva koostuu; vastuussa ihmiselämän pituudesta, terveydestä ja onnesta; ilmenee kahdessa päämuodossa: alkuperäisenä ja syntymän jälkeisenä; sen virtaus voi olla todellista tai kuritonta, liiallista tai heikkoa

teoton toiminta (無為 wuwei) – Daode jingin avainkäsite, joka rohkaisee päästämään irti henkilökohtaisista tai poliittisista suunnitelmista ja seuraamaan tapahtumien luonnollista virtaa

viisi vaihetta (wuxing 五行) – Symboloivat yinin ja yangin muuttuvia muotoja: puu, tuli, maa, metalli, vesi; liittyvät ilmansuuntiin, vuodenaikoihin, väreihin, sisäelimiin, säveliin, tunteisiin, aisteihin jne.; kiinalaisen kosmologian ydinjärjestelmä

yin-yang 陰陽 – Luonnon toisiaan täydentävät periaatteet; alun perin nimitykset kukkulan varjoisalle ja valoisalle puolelle; viittaavat sittemmin dynaamisen liikkeen polaarisiin vastakohtapareihin: ylös ja alas, yö ja päivä, alku ja loppu jne.

Zhuangzi 莊子 (Mestari Zhuangin kirja) – Toinen merkittävä merkittävä taolaisuuden klassisen vaiheen teksti; 33 lukua käsittävä proosateos, jonka kirjoittajana pidetään Zhuang Zhouta (n. 370–290 eaa.)



Käytetty kirjallisuus:


Kohn, Livia. Johdatus taolaisuuteen. Suom. Teemu Suuntamaa. Helsinki, Basam books, 2014.

Kirkland, Russell. ”Dao” teoksessa The Encyclopedia of Taoism (toim. Fabrizio Pregadio). London & New York, Routledge, 2008.

Laotse. Tao te ching - kirja taon toteutumisesta. Suom. Pertti Nieminen ja Kai Nieminen. Helsinki, Basam Books, 2014. 

3 kommenttia:

  1. Kaunis kiitos selkeästä ja kirkkaasta Daon idean kuvauksesta. On ilo lukea suomenkielellä sen saman hengen mukaista viestiä, jonka olen itse saanut espanjalaisesta Neijing-koulusta.

    VastaaPoista
  2. Osaatko kertoa taolaisten hoitamisesta? Kasvatuksesta? Lääkkeet, rokotukset, lasten kasvatus ?

    VastaaPoista