Taolaisia kosmogonisia malleja

Teksti käsittelee keskeisimpiä taolaisia kosmogonisia malleja eli käsityksiä maailmankaikkeuden muodostumisesta ja sen ontologisesta rakenteesta.

Ajatus paluusta alkuperään (yuan 元) tai daoon maailmankaikkeuden perustana ja alkuna on taolaisessa perinteessä keskeinen. Sen merkityksen ymmärtämiseksi on otettava huomioon useita siihen liittyviä puolia. Ensinnäkin taolaiset kirjoittajat yhdistävät usein ideat absoluuttisesta alkuperästä ja olemassaolon ajallisesta alusta. Ne eivät kuitenkaan täysin vastaa toisiaan. Alkuperä (yuan) on ikuisesti läsnä oleva ajan ja tilan perusta. Olemassaolon alku sijoittuu sen sijaan tuntemattomaan menneisyyteen. Toiseksi molemmat ideat ovat yhtä ristiriitaisia. Absoluuttinen alkuperä ei voi olla määriteltävissä, mutta jos se ei olisi mitään, se ei olisi alkuperä. Ja käsitys olemassaolon alusta sisältää oletuksen siitä, että jotain on jo olemassa, ja että sen alku on jo alkanut. Kolmas asia koskee siirtymää ykseydestä moninaisuuteen. Alkuperän ajatuksella on ristiriitainen rajan tai kynnyksen piirre, sillä se on hetki, jolloin määrittelemätön dao saa muodon. (Robinet 2008, 48–49.)

Yijingin kosmogonia

Klassisen taolaisuuden kosmogonia

Varhaisia taolaisia kosmogonisia malleja oli useita. Yksi oli seitsemän aistiaukon poraaminen muodottomaan kaaokseen (Hundun) säkkiin, mikä luo maailman ja kulttuurin, mutta samalla tuhoaa muodottoman alkuperäisyyden (Zhuangzi). Toinen oli useiden vaiheiden tuottava kehitys daosta ensin kosmiseen ykseyteen, sitten yinin ja yangin kahteen voimaan ja edelleen kolmeen niiden yhdistymisenä ja vuorovaikutuksena, mistä syntyvät lopulta lukemattomat olennot (Daode jing, Huainanzi). Kolmas on maailmankaikkeuden perimmäisen ykseyden jakaantuminen yinin ja yangin kahteen voimaan, mitä seuraa niiden jakautuminen edelleen neljänä symbolina tunnettuihin yhdistelmiin (yang–yang, yin–yin, yang–yin, yin–yang) ja edelleen kahdeksaan trigrammiin sekä 64 heksagrammiin (Yijing) Neljäs on maailman asteittainen muuntuminen läpi alkuvaiheiden sarjan, mikä synnyttä lopulta korkean, keskimmäisen ja matalan muinaisuuden, joita hallitsivat viisaat hallitsijat ja muinaiset myyttiset sankarit (Yijingin kommentaarit, Liezi). (Kohn 2014, 215–216.) 

Ensimmäiset lyhyet viittaukset kosmogoniaan ilmenevät Daode jingin luvuissa 21, 25 ja 42, ja niihin viitataan usein myöhemmissä teksteissä. Daode jingin kuvauksen kanssa samankaltainen kosmogoninen kuvaus ilmenee Zhuangzin kirjan luvussa 2 ja Huainanzin (Huainanin mestareiden kirja) luvussa 3. Teemaa laajennettiin myöhemmin kuvailevaksi, kertomukselliseksi, myyttiseksi ja jumalten syntyä käsitteleväksi. Nämä piirteet sekoittuivat usein toisiinsa. (Robinet 2008, 49.)

Daode jing 42

”Dao synnyttää Yhden,

yksi synnyttää kaksi, 

kaksi synnyttää kolme,

kolme synnyttää kaikki kymmenentuhatta oliota.” 

Daode jingin kuvausta voi tulkita seuraavasti. Dao edustaa alkuperäistä eriytymättömyyttä tai puhdasta potentiaalisuutta. Ilmentymättömyydessään dao on käsittämätön ja kuvaamaton ”ennen”, joka on ymmärretty myös alkuperäisenä qinä, maailmankaikkeuden alkuperäisenä energiana. Spontaanin, epäintentionaalisen ja persoonattoman avautumisen ja eriytymisen prosessin myötä tästä eriytymättömyydestä tuli Yksi tai ykseys. Eli edes olevaa edeltävän ykseyden kokonaisuus ei ole dao sen perimmäisessä merkityksessä. Yksi edustaa eriytymisen ensimmäistä hetkeä tai vaihetta. Tästä ykseydessä tapahtuu erkaantuminen. Seuraavassa eriytymisen vaiheessa, yksi jakautuu kahdeksi, yiniksi ja yangiksi. Tässä yin vastaa maallista qitä tai maan qitä (diqi 地氣) ja yang vastaa taivaallista qitä tai taivaiden qitä (tianqi 天氣). Tässä vaiheessa yin ja yang eivät ole vielä muodostaneet vuorovaikutuksen malleja. Ilmauksella ”kolme” viitataan yinin ja yangin vuorovaikutukseen. Yinin ja yangin dynaaminen ja jatkuva vuorovaikutus johtaa yhä suurempaan eriytyneisyyteen. Jatkuva eriytyminen johtaa aineellisuuden sekä yksilöllistyneempien olentojen ja voimien syntyyn, myös ihmisten. (Komjathy 2013, 103.)

Yleistäen klassisen kauden taolainen kosmogonia kuvaa persoonattoman ja spontaanin ilmentymisen ja emanaation prosessin. Yksi ulottuvuus daosta ilmenee maailmankaikkeuden kosmologisena prosessina eli ”luontona”. Klassinen taolaisuuden puitteissa ei yleisesti uskottu tarkoituksellisuuteen, vaikuttavaan voimaan tai maailmankaikkeuden sisäsyntyiseen tai yliaistiseen merkitykseen. Toisin sanoen klassiseen taolaisuuteen ei sisälly uskoa luojajumalaan tai edes mihinkään varsinaiseen luomistapahtumaan. Taolaisen maailmankuvan perustana toimiva kosmogonia käsittää pikemmin spontaanin muuntumisprosessin, joka johtaa alkuperäisestä eriytymättömyydestä eriytyneisyyteen. (Komjathy 2013: 102–103.)

Vertauskuvallinen aika

Taolaisissa kosmogonisissa kuvauksissa aika ilmenee vertauskuvana, ja sitä mitataan kosmisina aikakausina (jie) tai lukemattomina energioina (qi). Kosmoksen alkuperä/alku sijoittuu kaukaiseen menneisyyteen sen merkiksi, että se poikkeaa kaikista muista ilmiömaailman tapahtumista.  Kosmogoninen prosessi kuvataan vaiheittaisina muodonmuutoksina, missä painottuu jatkuvuus ykseyden ja moninaisuuden välillä. Koska alkuperässä/alussa ei ole mitään, tekstit viittaavat mielikuviin tyhjyydestä, hiljaisuudesta, hämäryydestä, liikkumattomuudesta tai valtavasta aukeasta tilasta. Useisiin alkuperäistä kaaosta merkitseviin termeihin sisältyy kuitenkin semanttinen indikaattori ”vesi” (shui 水) tai ”kasvillisuus” (cao  草), mikä viittaa siihen väitteeseen, että tyhjyydessä ristiriitaisesti on kuitenkin jotain: maailman ensimmäiset merkit tai versot. (Robinet 2008, 49.)

Alkuperä/alku on ykseys. Se on dao, yksi (yi), alkuperäinen energia (yuan qi 元氣) tai kaaos (hundun 混沌). Ykseys pitää sisällään moninaisuuden siementä ja maailmankaikkeuden lainalaisuuksia. Siihen sisältyy kolme periaatetta, jotka ovat tulleet yhdeksi: energia (qi), muoto (xing 形) ja aine (zhi 質) tai toisin sanoen yin, yang ja keskusharmonia (zhonghe 中和). Numero 3 edustaa taolaisuudessa monimutkaisen ja järjestäytyneen ykseyden ajatusta. Esikosmisten aikakausien aikaa mittaavat numerot ilmaisevat symbolisesti kypsyyttä, joka näiden kolmen tekijän on saavutettava ennen eriytymistä toisistaan. (Robinet 2008, 49.)

Kolme ja viisi

Taolaisuus hyödyntää kahta pääasiallista kosmogonista mallia, joista toinen on kolmitasoinen, toinen viisitasoinen. Ne ovat suhteessa maailman vertikaaliseen ja horisontaaliseen suuntaan. Näistä malleista syntyvät kaikki muut taivaalliset ja maalliset rakenteet. (Robinet 2008, 50.)

Kolmitasoinen kosmogoninen malli ilmenee ensimmäisenä Shengshen jingissä 生神經 (Elämää antavien henkien kirjoitus, DZ 318) (Robinet 2008). Tämä Mystisen aarteen koulukunnan (Lingbao) teksti liittää kolme esikosmista aikakautta kolmeen aarteeseen (sanbao 三寶), kolmen luolan opetukseen (sandong 三洞) sekä kolmeen energiaan/qihin (sanqi 三氣), jotka nimetään mystiseksi (xuan 玄), alkuperäiseksi (yuan 元) sekä ensimmäiseksi/avaavaksi (shi 始). Aluksi nämä kolme kolmikkoa sekoittuvat toisiinsa tyhjyydessä, minkä jälkeen ne luovat korkeimmat taivaat ja lopulta erkanevat taivaaksi ja maaksi. Tätä mallia ovat 400-luvulta alkaen rikastuttaneet tekstit, jotka liittävät kolme qitä kolmeen korkeimpaan taivaaseen, kolmeen kehojumaluuteen (Kolme ensisijaista, san yuan 三元), kolmeen daon ominaispiirteeseen—sen sanotaan Daode jingin luvussa 14 olevan näkymätön (yi 夷), kuulumaton (xi 希) ja aistimaton (wei 微)—sekä kolmeen kehoon (sanshen 三身) tai perimmäisen totuuden ilmenemismuotoon. Näkemys yhdestä muutta kolmistasoisesta alkuperästä oli pohjana kolmeen kehojumaluuteen keskittyville meditaatioharjoituksille sekä kolmen ykseyden (sanyi) pohdinnalle. Myöhemmin se liitettiin sisäisen alkemian käsitteisiin. Toista kolmitasoista mallia edustaa kolme hallitsijaa (sanhuang 三皇), joista kaksi on esikosmista. (Robinet 2008, 50.)

Viisitasoinen malli ilmenee ensimmäisen kerran Han-kauden apokryfisissä teksteissä (weishu 緯書) sekä Liezin alkuluvussa. Malli kuvaa luomistapahtuman viidessä tasossa, jotka nimetään viideksi suureksi (wutai 五太). Ne ovat taiyi 太易 (suuri yksinkertaisuus), taichu 太初 (suuri alku), taishi 太始 (suuri aloitus), taisu 太素 (suuri aukeus), sekä taiji 太極 (suuri perimmäinen). Toinen, kolmas ja neljäs taso ovat samassa järjestyksessä qin, muodon ja aineen alkuperä. Ne kehittyvät asteittain edeten, mutta ovat kaoottisen ykseyden tilassa, kunnes ne muuttuvat Yhdeksi (taiji), joka on ”muodon alku”. Tämä malli omaksuttiin taolaisiin teksteihin Tang-kaudelta eteenpäin ja se liitettiin viiteen vaiheeseen (wuxing). Sisäisessä alkemiassa se yhdistettiin näkemykseen, että maailmankaikkeus alkaa trigrammien qian ☰ (taivas, puhdas yang) ja kun ☷ (maa, puhdas yin) yhteen liittymisestä, mikä synnyttää kahdeksan trigrammia (bagua). Se liitettiin myös tulen säätelyyn (huohou 火候) sekä kuolemattoman sikiön (shengtai 聖胎) syntymiseen.  Edellä kuvatuista kosmologisista pääteemoista on kuitenkin useita variaatioita. Lisäksi taipumus synkretismiin sekoitti eri järjestelmiä keskenään, mikä johti erittäin monimutkaiseen käsityksiin kosmogonisesta prosessista. (Robinet 2008, 50.)

Teogonia

Toisaalta taolaiset kosmogoniat ovat usein myös teogonioita eli ne perustuvat ajatukseen  jumalasta luojana ja maailman opettajana. Tämänlaisen näkemyksen mukaan alkuperäinen jumaluus on olemassa tyhjyydessä ja ottaa vaiheittain muodon. Muuttamalla nimeään ja muotoaan se luo taivaalliset ja inhimilliset maailmat, jotka ovat sen omaa kehoa. Tämä jumaluus hallitsee ja opettaa pyhien kirjoitusten kautta, jotka on ensin välitetty taivaisiin ja vasta myöhemmin ihmisille kirjoitetussa muodossa. Perinteessä on ollut myös erimielisyyttä alkuperäisen jumaluuden identiteetistä. Sen ajateltiin usein oleva joko Taivaallisen alun alkuperäinen kunnianarvoisa (Yuanshi tianzun 元始天尊) tai Herra Lao (Laojun 老君). Käsitys jumalista, jotka muuttavat ilmenemismuotoaan esikosmisten aikakausien vaihtuessa ja läpi ihmiskunnan historian vaikuttaa olevan kompromissi taolaisten koulukuntien kamppailussa ensisijaisesta arvoasemasta. Kaikki jumalat nähdään kuitenkin yhden, alkuperäisen ja perimmäisen totuuden niminä ja kuvina. (Robinet 2008, 50–51.)

Herra Lao

Eriytymättömyydestä eriytyneisyyteen: wuji ja taiji

Taolaisen perinteen laajemmissa puitteissa klassisen taolaisuuden lähteisiin pohjaavasta kosmogonisesta kuvauksesta—liikkeenä eriytymättömästä alkuperästä ja ykseydestä eriytyneisyyteen ja ilmiöiden moninaisuuteen—puhutaan käsitteillä wuji 無極 (Ei-perimmäinen; ”eriytymättömyys”) ja taiji 太極 (Suuri perimmäinen; ”eriytyneisyys”). Taiji merkitsee kirjaimellisesti ´suurta kurkihirttä´, ja laajennetussa merkityksessä Suurta perimmäistä. Etymologisesti ji on ’kurkihirsi’ tai keskussäde arkkitehtonisessa rakenteessa. Yinin ja yangiin sovellettuna se viittaa sekä erottavaan että yhdistävään tekijään keskellä—wujissa (ei kurkihirttä) tätä erottavaa ja yhdistävää tekijää ei ole. Taiji viittaa kosmologisena kategoriana yinin ja yangin dynaamiseen vuorovaikutukseen. (Komjathy 2013, 105.)

Taijilla vaikuttaa terminä olevan taolainen alkuperä. Taolaisissa lähteissä se liitetään keskustaan viittaaviin termeihin Taiyi 太一 ja huangji 黃極. Uuskungfutselaiset ajattelijat käyttivät termiä Xicin 繫辭 (Yijingin selitysosa) merkityksessä viittaamaan maailmankaikkeuden perimmäiseen periaatteeseen. Erityisesti Zhou Dunyi (1017–73) liitti sen taolaiseen termiin wuji tunnetussa ilmauksessa wuji er taiji 無極而太極. Ilmauksen voi tulkita niin, että wuji ja taiji ovat yksi ja sama asia, tai että wuji on ensin, ja sitä seuraa taiji. Kun uuskungfutselaiset yleisesti painottivat ensimmäistä merkitystä, suurin osa taolaisista painotti jälkimmäistä. Taolaisille taiji on maailmankaikkeuden alku, mutta wuji on itse käsittämätön dao. (Robinet 2008, 1057.)

Taijin sanotaan olevan daon toiminta, jonka substanssia on kaaos. Wuji on dao metafyysisenä Yhtenä, neutraali ”numeroton”, joka on ennen liikettä ja hiljaisuutta, ykseyttä ja moninaisuutta. Wuji on näin ääretön tyhjyys, kun taiji on raja siinä merkityksessä, että se on sekä maailmankaikkeuden alku että sen loppu, siis eräänlainen kääntymispiste. Kun taolaiset sanovat, että taijitä edeltää metafyysisesti wuji, joka on dao, uuskungfutselaiset sanovat taijin olevan dao. (Robinet 2008, 1058.)

Molemmat käsitykset saavat kuitenkin ilmauksensa taolaisessa perinteessä. Tämä ilmenee yleensä Taiji tun 太極圖 (Suuren perimmäisen kaavio) nimellä tunnetun kaavion eri versioista. Niissä wuji kuvataan tyhjänä kehänä. Taiji kuvataan puolestaan joko kehänä, jossa on piste keskellä edustaen maailmankaikkeuden alkua, tai kehänä, jossa on yin ja yang (eheänä ja katkonaisena viivana), tai kahtena toisiinsa kiertyneenä kehänä, joista toinen on valkoinen ja toinen musta (tai kummastakin toinen puoli valkoista, toinen mustaa). Kungfutselaisissa teoksissa kuvatussa kaaviossa—joka on myös alkuperältään taolainen—wuji on tyhjä kehä taijin mustien ja valkoisten kehien yläpuolella. (Robinet 2008, 1058.)

Taiji tu (Suuren perimmäisen kaavio)

Taiji on raja ja liittymäkohta kahden maailman, ilmentymättömän ”esitaivaallisen” maailman (xiantian) ja ilmiömaailman (houtian) välillä. Se on kehä, joka edustaa alun ja lopun ykseyttä ja ”pyörii lakkaamatta”. Se ilmaisee daon tuotteliaisuutta, joka on positiivista ja dynaamista. Wuji tai ääretön on sen negatiivinen puoli, näkymätön, joka voidaan tuntea vain sen vaikutuksista, mutta joka pysyy piilotettuna jopa ilmennyksissään. Taolaisten mukaan taiji on keskusta, keskellä oleva välittäjä (maa) tai Pohjantähti taivaan keskellä. Meditaatiossa se on hiljaisuuden huipentuma, joka muuttuu liikkeeksi, elämäksi ja ajatteluksi. Se on sarana tai aukeama, joka mahdollistaa ykseyden ”yliaistisen ei-olevan” ja ”yliaistisen olevan” välillä sekä niiden  toistensa läpäisemisen. Taiji on tietämisen ja tajuisuuden positiivinen tie. Wuji on puolestaan apofaattinen eli liittyy käsitteettömyyteen, tyhjyyteen ja mielentyyneyteen. Ne ovat kaksi jumalallisen tiedon tai tietämättömyyden tietämisen toisiaan täydentävää puolta. (Robinet 2008, 1058–1059.)

Yinin ja yangin vuorovaikutus voidaan edelleen kuvata viiden vaiheen (wuxing) mukaan. Kosmologisesti vaiheet sijoittuvat eri ilmansuuntiin—vesi pohjoiseen, puu itään, tuli etelään, metalli länteen ja maa keskelle. (Komjathy 2014, 105.)

Eräs merkittävimmistä taolaisista soteriologioista (eli pelastusopeista) on ”paluu alkuun” eli daoon alkuperänä. Tämä on liike eriytyneisyydestä takaisin eriytymättömyyteen. Eli kun kosmogonia kuvaa liikettä alkuperäisestä eriytymättömyydestä kohti eriytyneisyyttä, alkuun palaaminen viittaa liikkeeseen takaisin eriytyneisyydestä kohti alkuperäistä eriytymättömyyttä. Esimerkiksi sisäisen alkemian puitteissa alkuun palaamisen prosessi voidaan tiivistää seuraavaan kaavioon. Vasemmalla kosmogonian ”alaspäin” suuntautuvat askeleet. Oikealla sisäisen alkemian harjoituksen vastaavat ylöspäin suuntautuvat vaiheet. (Komjathy 2014, 105; Pregadio 2012: 50.)

KOSMOGONIA: shun 順 SISÄINEN ALKEMIA: ni 逆

(“virran mukana kulkeminen”) (“vastavirtaan kulkeminen”)

                                              Dao 道                   Tyhjyys (xu 虛)

“Dao synnyttää Yhden”               ↓                             ↑ Hengestä Tyhjyydeksi

                                              Yksi                    Henki (shen 神)

”Yksi synnyttää Kaksi”               ↓                             ↑ Energiasta Hengeksi

                                              Kaksi       ☰, ☷ Energia (qi 氣)

“Kaksi synnyttää Kolme”             ↓                             ↑ Essenssistä energiaksi

                                              Kolme       ☵, ☲ Essenssi (jing 精)

“Kolme synnyttää 10 000 oliota” ↓                             ↑              “Perustan luominen”

                                              10,000 oliota (wanwu 萬物)

Kirjallisuus

Kohn, Livia. 2014. Johdatus taolaisuuteen. Suomentanut Teemu Suuntamaa. Helsinki: Basam Books.

Komjathy, Louis. 2014. The Daoist Tradition. London, New Delhi, New York, Sidney: Bloomsbury.

Laotse. 2014. Tao Te Ching – Kirja Taon toteutumisesta. Suomentaneet Pertti Nieminen & Kai Nieminen. Helsinki: Basam Books.

Pregadio, Fabrizio (toim.). 2008. The Routledge Encyclopedia of Taoism. London & New York: Routledge.

–––––––. 2012. The Way of the Golden Elixir. A Historical Overview of Taoist Alchemy. Mountain View, CA: Golden Elixir Press.

Robinet, Isabelle. 2008. ”Cosmogony, Taoist notions” ja ”wuji and taiji” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism.