Kahdeksan ihmeellistä kanavaa (Qijing bamai)

Taolaisen sisäisen alkemian ihmiskuvaan kuuluu keskeisesti näkemys elinten ja qin kanavien (meridiaanien) järjestelmästä, joka vastaa tiettyyn pisteeseen asti kiinalaisen lääketieteen näkemyksiä. Voi sanoa, että yhdessä ihmisolemuksen keskeisten perustekijöiden, essenssin, qin ja hengen, sekä eliksiiripeltojen (dantian) kanssa, qin kanavat muodostavat taolaisen ”alkemiallisen kehon” eli ihmisen energeettisen rakenteen. Kahdentoista elinkanavan lisäksi taolaisessa sisäisessä alkemiassa hyödynnetään kahdeksaa ihmeellistä kanavaa.

Historiallisesti kahdeksan ihmeellistä kanavaa on myöhempi lisäys energiakanavien (jingluo) järjestelmään. Terapeuttisesti ne ovat pääasiassa vastuussa qin ja veren (qixue) virtauksen kokonaissäätelystä. Kahdeksasta ihmeellisestä kanavista erityisesti hedelmällisyys- ja hallitsijakanavilla on tärkeä merkitys. Ne tulivat tärkeään rooliin sisäisen alkemian (neidan) harjoitteissa Song-kaudelta eteenpäin: ne muodostavat toisiin liittyessään niin sanotun pienen taivaallisen kierron (xiao zhoutian).

Tekstihistoriallisesti hallitsijakanavan edeltäjä on vanhempi (200-l. eaa.) kuin hedelmällisyyskanavan. Molemmat mainitaan Neijing suwenissa (Keltaisen keisarin sisäinen klassikko), mutta ei parina. Siinä hedelmällisyyskanavan sanotaan olevan vastuussa naisen hedelmällisyydestä. Sen sanotaan ”yhdistyvän” neljäntoista vuoden iässä ja ehtyvän neljänkymmenenyhdeksän vuoden iässä. Lingshussa (Mystinen huippu) hallitsijakanavan mainitaan ”kokoontuvan” (hui) yhdessä maksakanavan—joka on viimeisen kahdestatoista elinkanavasta—kanssa. Ajan myötä nämä kaksi kanavaa alettiin luokitella kuuluvaksi kahdeksaan ihmeelliseen kanavaan.

Kanavien kulkureitit eroavat jonkin verran toisistaan kiinalaisessa lääketieteessä ja taolaisessa alkemiassa. Kahdeksan ihmeellistä kanavaa ovat hedelmällisyyskanava (renmai) vartalon keskilinjalla etupuolella; hallitsijakanava (dumai) vartalon keskilinja takapuolella; läpikulkeva kanava (chongmai) vartalon keskellä; vyökanava (daimai) vyötärön ympärillä; yin qiaomai (yin-liikekanava); yang qiaomai (yang-liikekanava); yin weimai (yinin yhdistävä kanava); yang weimai (yangin yhdistävä kanava).

Kahdeksasta ihmeellisestä kanavasta vain hedelmällisyys- ja hallitsijakanavilla on omia pisteitä. Kuudella muulla kanavalla ei ole omia pisteitä, mutta ne jakavat kahdentoista elinkanavan sekä hedelmällisyys- ja hallitsijakanavien pisteitä. Ihmeelliset kanavat haarautuvat elinkanavista ja yhdistävät niitä toisiinsa. 

Lääketieteen näkökulmasta ihmeellisillä kanavilla on kolme pääasiallista toimintoa. 1. Ne toimivat qin säilyttäjinä. 2. Ne yhdistävät kaksitoista elinkanavaa toisiinsa. 3. Ja ne suojelevat kehoa.

Qin säilyttäjinä ihmeellisten kanavien on nähty (Nanjing) voivan varastoida ylimääräistä qitä ja verta elinkanavista samaan tapaan kuin patoaltaat ottavat liiallisen veden kanavista ja kanaaleista.

Elinkanavien yhdistäminen. Hallitsijakanava yhdistää kaikki yang-kanavat. Hedelmällisyyskanava yhdistää kaikki yin-kanavat. Läpikulkeva kanava yhdistää mahalaukun ja munuaisen kanavat ja vahvistaa hedelmällisyys- ja hallitsijakanavien yhteyttä. Vyökanava sitoo yhteen kaksitoista elinkanavaa. Yinqiao yhdistää munuais- ja virtsarakkokanavat. Yangqiao yhdistää virtsarakko-, sappirakko-, ohutsuoli-, paksusuoli- ja mahalaukkukanavat. Yinwei yhdistää munuais-, perna-, ja maksakanavat sekä hedelmällisyyskanavan. Yangwei yhdistää virtsarakko-, sappirakko-, kolmoislämmitin-, ohutsuoli-, ja mahalaukkukanavat sekä hallitsijakanavan. 

Suojeleva toiminto. Hedelmällisyys-, hallitsija- ja läpikulkeva kanava kierrättävät puolustus-qitä rintaan, vatsaan ja selkään ja auttavat suojelemaan kehoa ulkoisilta taudinaiheuttajilta. Koska nämä kanavat saavat alkunsa lantion alueelta ja liittyvät suoraan munuaisiin, jotka varastoivat esitaivaallista qitä, tämä toiminto osoittaa yhteyden perustavanlaatuisen elinvoimaisuuden ja vastustuskyvyn välillä.

Taolaisen sisäisen alkemian eteläisen koulukunnan patriarkka Zhang Boduan kirjoittaa Bamai jingissä (Kirja kahdeksasta kanavasta):

Kaikilla on nämä kahdeksan kanavaa. Mutta koska ne kaikki kuuluvat yin-henkeen (yinshen), ne on suljettu. Vain jumalalliset kuolemattomat kykenevät avaamaan ne täyttämällä ne yang-qillä. Näin tekemällä he saavuttavat daon.

Kahdeksan kanavaa ovat suuren esitaivaallisen daon juuret sekä yhden qin (yiqi) esivanhemmat. Näistä tulisi aloittaa yin qiaomain (yin-kantapääkanava) kanssa [viittaa tässä ensisijaisesti huiyin-pisteeseen välilihassa], sillä kun se on liikkeessä, kaikki muut kanavat avautuvat. Sitten työskennellään hedelmällisyys-, hallitsija- ja läpikulkevan kanavan kanssa, sillä ne ovat lähteet kaikkien muiden kanavien ja suonten muutoksille.

Kuten yllä on mainittu ja kuten lainaus osoittaa, erään kahdeksan ihmeellistä kanavaa koskevan ymmärrystavan mukaan ne varastoivat ylimääräistä qitä ja ovat tavallisesti tyhjiä tai lepotilassa. Varastointinäkökannan lisäksi niiden nähdään olevan suhteessa essenssiin ja ulkoisilta taudinaiheuttajilta suojelevaan qihin ( weiqi). Näiden kanavien aktivointi harjoituksen myötä vahvistaa terveyttä ja vastustuskykyä. 

Kultivointiharjoitus myös potentiaalisesti lisää qin määrää kehossa, ja se täyttää kahdeksan ihmeellistä kanavaa. Kun tavanomaisella ihmisellä on tämän näkemyksen mukaan kaksitoista aktiivista kanavaa, alkemian harjoittajalla niitä on kaksikymmentä. Kahdeksalla ihmeellisellä kanavalla on yhteys myös psyykkisiin kykyihin. 

Kultivoinnin näkökulmasta kahdeksan ihmeellisen kanavan sanotaan muodostavaan ihmisen energeettisen keskusrakenteen, jossa keskuskanava (läpikulkeva kanava) sekä hedelmällisyys- ja hallitsijakanavat muodostavat ytimen. Tällöin niiden rooli ihmisen ymmärtämisessä ja kultivointiharjoituksen etenemisessä on keskeinen. 

Kirjallisuus

Darga, Martina. 2008. Artikkeli ”Dumai and renmai 2. Neidan” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism.  London & New York: Routledge.

Hsu, Elisabeth. 2008. Artikkelit ”Dumai and renmai 1. Medicine” ja ”jingluo” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism.  London & New York: Routledge.

Komjathy, Louis. 2009. ”Mapping the Daoist Body (Part Two) – The Text of Neijing Tu.” Journal of Daoist Studies, Vol. 2. Three Pines Press.

______. 2013. The Daoist Tradition. London, Delhi, New York, Sydeney:

Bloomsbury.

Wang Mu. 2011. Foundations of Internal alchemy. Englanniksi kääntänyt Fabrizio Pregadio. Mountain View, CA: Golden Elixir press.