Tämä artikkeli käsittelee yleisellä tasolla taolaisia kehokuvauksia. Yksittäisiin kuvauksiin, kuten alkemialliseen kehoon, syvennytään myöhemmin tarkemmin. Keholla on erittäin merkittävä rooli taolaisessa harjoituksessa sen koko laajuudessa. Taolaiselle tietämys kehon anatomisista muodoista ja fysiologisista toiminnoista on kuitenkin lähes merkityksetöntä, sillä fyysisellä keholla on toisenlainen tehtävä. Se kannattelee erilaisia metaforia, jotka ilmaisevat koko ihmisen suhdetta daoon. Toisin sanoen taolaisuudessa keskeisessä roolissa ei ole fyysinen keho ymmärrettynä länsimaiseen tapaan, vaan ns. symbolinen keho.
Kolme keskeistä termiä määrittelee perinteistä kiinalaista käsitystä ihmiskehosta. Ensimmäinen niistä, ti 體 eli ”keho”, tarkoittaa fyysistä muotoa toisistaan riippuvaisista osista koostuvana järjestäytyneenä kokonaisuutena. Se viittaa ihosta, lihasta, raajoista, luista, kudoksista, suonista ja muista aineellisista tekijöistä koostuvaan fyysiseen kehoon.
Toinen, xing 形 eli ”muoto” on monimutkainen ja se tulisi ymmärtää vastakohtana ”muodottomuudelle” (wuxing), joka on daon ominaisuus. Tästä näkökulmasta ”muoto ”viittaa kehoon tai ruumiillisuuteen piirteenä, joka yksilöi kaikki olennot ”muodon maailmassa” ja erottaa ne muista olioista asettaen ne samalla suhteeseen niiden kanssa.
Kolmas, shen 身 eli ”henkilö” tai ”itse” on termeistä laajin viittaa koko ihmiseen käsittäen myös aineettomat ilmentymät ajattelusta ja tunteista luonteeseen ja yhteiskunnalliseen rooliin. Esimerkiksi ilmaus xiushen merkitsee ”henkilökohtaista kultivointia” tai ”itsekultivointia” ja viittaa ei pelkästään kehon vaan koko ihmisen kultivointiin.
Termit osoittavat, että länsimainen käsitys ”kehosta” fyysisenä rakenteena on riittämätön ilmaisemaan kiinalaisten käsitysten laajuutta. Vaikka jokainen kolmesta kiinalaisesta näkökulmasta kehoon tarvitsee rinnalleen toiset kaksi, voi sanoa, että pelkästään kehon anatominen esittäminen ja kuvaus on vähäisin taolaisuuden huolenaiheista.
Fyysisen kehon (ti) sijaan taolaisuuden diskurssi ja sen harjoitteet keskittyvät enemmän muotoon (xing) ja koko henkilöön (shen). Näin hyvän fyysisen terveyden ylläpitäminen ei ole taolaisuudessa itsetarkoitus, vaan sen tavoitteena on varmistaa, että keho, sen osat ja elimet voivat toteuttaa niiden symboliset tehtävät.
Kehoon liittyviä metaforia on useita, niin kuin taolaisessa perinteessä on erilaisia suuntauksiakin. Ne voivat liittyä toisiinsa eri tavoin ja eri painotuksin eivätkä sulje toisiaan pois. Merkittävimpiä kehoon liitettyjä metaforia ovat kosmologinen, poliittinen, teologinen, luonnollinen ja alkemiallinen.
1 Kosmologisen metaforan mukaan ihmisen keho on mikrokosmos eli pienoismaailmankaikkeus, joka sisältää ja toistaa kaikki makrokosmoksen eli laajemman maailmankaikkeuden pääpiirteet.
2 Poliittisen metaforan mukaan ihmiskeho on hallintojärjestelmä, joka vastaa valtion ja taivaiden byrokraattista järjestelmää.
3 Teologisen metaforan mukaan ihmiskeho on jumalien asuinsija, ne asuvat ihmisen pääelimissä ja muissa tärkeimmissä paikoissa.
4 Luonnollisessa metaforassa ihmiskeho kuvataan luonnollisena maisemana, yleensä vuorena, huppuineen, vesiteineen ja muine piirteineen, jotka vastaavat erityisiä sisäisiä kohteita tai energian virtauksia.
5 Alkemiallisen metaforan mukaan ihmiskeho on laboratorio alkemiallisen eliksiirin koostamiseen.
Kehon symbolisten puolien korostaminen on keskeisin piirre, joka erottaa taolaisuuden kehokäsityksen perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä. Vaikka niiden näkemyksissä on useita yhdistäviä tekijöitä, taolaisuus ymmärtää kehon olennaisesti ”daoon palaamisen välineenä”. Taolainen soteriologia eli pelastusoppi viittaa tilaan, joka ylittää maailmankaikkeuden ja yksilöllisyyden rajat. Tätä kuvataan pyhimyksenä eli viisaana (shengren) tai täydellistyneenä (zhenren). Tämän tilan saavuttamiseksi taolaisuus hyödyntää laajaa määrää kehoharjoitteita, jotka on yleisesti sijoitettu elämän ravitsemisen (yangsheng) harjoitteiden nimekkeen alle.
Taolaisissa kehoharjoitteissa painopiste on symbolisessa kehossa ja niiden tavoitteena on ihmisen vapauttamisen fyysisen kehon rajoitteista niin, että symbolinen keho tulee tärkeämpään rooliin. Harjoitteet perustuvat edellä mainittuihin metaforiin tai malleihin ja aktivoivat ja kehollistavat maailmankaikkeudessa tai taivaissa vaikuttavia periaatteita. Seuraavaksi tarkastellaan hieman lähemmin viittä edellä mainittua kehokäsitystä tai kehometaforaa.
Keho mikrokosmoksena
Vastaavuusajatteluun perustuvassa kosmologiassa maailmankaikkeuden ja ihmiskehon välinen suhde voidaan ilmaista useilla eri symbolien sarjoilla, jotka ovat sovinnossa keskenään. Taolaisuudessa nämä symbolit nähdään erilaisina tapoina esittää liike ykseydestä moninaisuuteen. Symboleihin kuuluvat muun muassa yin ja yang, viisi vaihetta (wuxing), sekä Yijingin eli Muutosten kirjan trigrammit ja heksagrammit. Maailmankaikkeuden ja kehon vastaavuus liittyy keskeisimmin viiden vaiheen järjestelmään. Muut vastaavuusajattelun ilmaukset eivät perustu viiden vaiheen järjestelmään, vaan luovat erilaisia symbolisia suhteita maailmankaikkeuden piirteiden ja kehon osien tai toimintojen välillä perustuen yleensä muodon samankaltaisuuksiin tai numeerisiin vastaavuuksiin.
Taolaisuus lisää paljon tähän vastaavuusajatteluun. Tämä alkaa kuvauksista, jotka keskittyvät Laojuniin, Laozin jumalalliseen puoleen. Laozi bianhua jingin (Kirjoitus Laozin muodonmuutoksista), Kaitian jingin (Taivaan avaamisen kirjoitus) ja muiden tekstien mukaan Laozi on olemassa maailmankaikkeuden muodostumisen alussa, ja hän ilmenee uudelleen kautta historian muuttaen kehoaan joka kerralla. Toisissa yhteyksissä maailmankaikkeus itse nähdään Laozin kehona, mikä on teema, joka vaikuttaa saaneen alkunsa Pan Guta eli kosmista ihmistä koskeneista myyteistä.
Eri aikojen ja perinteiden välistä jatkuvuutta osoittaa, että kaiku Laozin kosmista kehoa kuvaavasta katkelmasta ilmenee taolaisen papin jiao-rituaalin alussa lausumassa Suuressa loitsussa kehon muodon muuttamiseksi (da bianshen zhou), jolla pappi samastaa itsensä maailmankaikkeuteen sekä sen jumaluuksiin.
Keho valtiona
Keho ja valtio ovat kaksi mikrokosmosta, jotka eivät ole vain suhteessa laajempaan maailmankaikkeuteen, mutta myös toisiinsa. Perinteisen vastaavuusajattelun mukaan hallitseminen tulisi toteuttaa maailmankaikkeudessa vallitsevien periaatteiden mukaisesti, mikä edellyttää sitä, että hallitsija noudattaa noita periaatteita. Näin ollen hallitsijalta edellytetään henkilökohtaista kultivointia hallitakseen oikein, ja toisaalta valtion hallitseminen (zhiguo) ja kehon tai pikemmin henkilön hallitseminen (zhishen) ovat toistensa malleja ja metaforia. Tämä analogia jatkuu läpi Daode jingin Heshang gong -kommentaarin ja se toistuu myöhemmissä teksteissä. Hallinnollisen metaforan keskiössä on viisi sisäelintä (wuzang), jotka kuvataan ”virastoina” (tai ”virkamiehinä”, guan) sekä taolaisissa että lääkinnällisissä teksteissä, kuten Huangdi neijing suwen (Keltaisen Keisarin sisäinen klassikko).
Keho jumalten asuinsijana
Vuoden 200 vaiheilta alkaen kirjallisia lähteitä jättäneiden taolaisten perinteiden mukaan ihminen on jumalten pantheonin asuinsija. Niistä merkittävimmät edustavat eri vaiheita ykseyden (Suuri perimmäinen, taiji) jakautumisessa edelleen moninaisuudeksi. Ne ovat myös suhteessa tärkeimpiin laajempaa maailmankaikkeutta määritteleviin rakenteisiin ja lainalaisuuksiin, kuten keskimmäiseen taivaalliseen napaan (Suuren ykseyden eli Taiyin asuinsija, mikä vastaa ihmisessä sydäntä), vertikaaliseen akseliin (jakautuu kolmeen osaan, jotka vastaavat kolmea eliksiirikenttää), sekä horisontaaliseen akseliin (koostuu neljästä suunnasta keskustan ympärillä, mikä vastaa viittä sisäelintä). Sisäisillä jumaluuksilla on useita toisiinsa liittyviä tehtäviä. Ne mahdollistavat kommunikoinnin taivaallisen pantheonin vastaavien jumalien kanssa, toimivat ihmiskehon hallinnoijina sekä valvovat kehon toimintojen tasapainoa.
Tekstit kuvaavat yksityiskohtaisesti sisäisten jumaluuksien nimet, pituuden, vaatetuksen ja tehtävät. Taiping jingin eli Suuren rauhan kirjoituksen varhaisimmat kuvaukset—myöhempien kuvausten tavoin—on annettu meditaation tueksi. Sisäisten jumalien visualisoiminen mahdollistaa niiden pysymisen kehollisissa asuinpaikoissaan ja sen, että ne suorittavat tehtävänsä. Niiden karkaaminen johtaa sairauteen ja kuolemaan. Laajempia kuvauksia sisäisistä jumaluuksista löytyy Huangting jingistä (Keltaisen hovin kirjoitus) ja erityisesti Laozi zhongjingistä (Laozin keskeinen kirjoitus). Niitä kehitti eteenpäin myöhemmin Korkeimman kirkkauden koulukunta (Shangqing).
Vaikka kehon sisäisiin jumaluuksiin viitataan usein kehojumaluuksina, ne eivät asu fyysisessä kehossa. Ne asuvat pikemmin tasolla, joka on muodon ja muodottomuuden puolivälissä ja toimivat siis välittäjinä aistitodellisuuksien ja tuntemattoman maailman välillä. Ne ovat ”todellisia”, mutta silti ”kuvia” (xiang). Harjoittajalla jumalten asuttamat elimet ja alueet lakkaavat olemasta pelkkiä kehonosia: niistä tulee kannattimia, jotka mahdollistavat tietoisesti koetun, kehon sisäisen jumalallisen ilmentymän.
Huangting jing kuvaa viiden sisäelimen sekä niwanin eli aivojen alueelle sijoittuvan ylimmän eliksiirikentän jumaluuksia. Laozi zhongjing kuvaa joukon jumalia, jotka asuvat kehon eri alueilla ja jotka ovat kaikki Suuren ykseyden (Taiyi) ottamia erilaisia muotoja. Molemmissa teksteissä elinten jumaluudet toimittavat kehon sisäisiä hallinnollisia tehtäviä muodostaen näin yhteyden lääkinnällisiin teksteihin, kuten mainittuun Keltaisen keisarin sisäiseen klassikkoon.
Hun ja po -sielut mainitaan usein ”kolmen ruumiin” (sanshi) ja ”yhdeksän madon” (jiuchong) yhteydessä. Viimeksi mainitut ovat pahantahtoisia henkiä, jotka raportoivat asuttamansa yksilön vioista ja vääristä teoista Kohtaloiden valtiaalle (Siming). Ansioiden kerääminen hyvillä teoilla, viljoista pidättäytyminen (bigu) ja riittien suorittaminen gengshen-päivänä (eli 60 päivän kierron 57. päivänä) olivat niiden neutralisoimisen menetelmiä.
Keho maisemana
Teksti Wushang biyao (Perimmäiset salaiset periaatteet) liittää Viiden hallitsijan alkuperäiset talismaanit (wudi zhenfu) viiteen planeettaan taivaalla, viiteen pyhään vuoreen maan päällä ja viiteen sisäelimeen ihmiskehossa. Myös keho kuvataan usein vuorena. Liang Kai (1200-luku) maalasi 1200-luvulla tunnetun maalauksen, joka kuvaa kuolematonta—mahdollisesti Laozia—vuorena. Hän käytti maisemamaalaustekniikkaa.
Myös taolaisista teksteistä löytyy kuvauksia kehosta vuorena. Ne kuvaavat elämän ravitsemisen (yangsheng) sekä sisäisen alkemian (neidan) harjoitteissa merkittävinä pidettyjä kehon sijainteja. Jotkut näistä kohdista kuvataan palatseina, jotka toimivat sisäisen kehon hallinnon päämajoina. Myös tässä vertauskuva valtion hallitsemisesta kehon hallitsemisena on ilmeinen. Visuaaliset kuvaukset kehosta vuorena liittyvät parhaiten tunnettuun taolaiseen kuvaukseen sisäisestä kehosta: Neijing tuhun eli Sisäisten kanavien kaavioon. Se kartoittaa kehon maisemana, jonka piirteillä (esim. virta, mylly, uuni) on symbolinen merkitys sisäisessä alkemiassa.
Keho alkemiallisena laboratoriona
Sisäisen alkemian näkemys kehosta on monimutkainen, ja eri haarojen ja kirjoittajien välillä ilmenee huomattavia eroja. Yleisesti sisäisen eliksiirin pääkomponenttien (essenssi, energia ja henki eli jing, qi, shen), sekä alkemiallisen astian sekä tulisijan (dinglu) sanotaan löytyvän ihmisestä itsestään. Tämän perusehdon lisäksi sisäinen alkemia jakaa joitain edellä esitettyjä käsityksiä, ja toisaalta ohittaa toiset. Se perii esimerkiksi perinteisestä lääketieteestä hallitsija- ja hedelmällisyyskanavien (renmai ja dumai) tärkeyden—niillä on tärkeä rooli essenssin kierrättämisessä. Toisaalta sisäisen alkemian harjoitteisiin, sellaisena kuin ne kodifioitiin Song-dynastian aikana ei sisälly sisäisten jumaluuksien visualisointia.
Sisäinen alkemia on kuitenkin enemmän kuin tekniikka. Siinä annettu aineettomille käsitteille, kuten sisäiselle luonnolle ja elinvoimalle (xing ja ming) tai sisäiselle luonnolle ja yksilöllisille piirteille (xing ja qing), osoittaa, ettei sen keskiössä ole fyysinen keho. Li Daochun (vaikutti 1288–92) selittää, että erilaisilla käsitteillä on useita soveltamisen, tai toiminnan, kohtia (zuoyong zhu). Niillä on eri merkityksiä eri tasoilla, fyysisestä henkiseen ja tämän erottelun tuolle puolen. Eräs esimerkki on Mystinen sola (xuanguan), joka eri kirjoittajien mukaan sijoittuu kulmakarvojen väliin, munuaisten väliin, sappirakkoon, napaan tai muualle. Toiset puolestaan korostavat, ettei sillä ole tarkkaa kehollista sijaintia.
Kirjallisuus
Despeux, Catherine. 2005 ”Visual Representations of the Body in Chinese Medical and Daoist Texts from the Song to the Qing Period (Tenth to Nineteenth Century)”.
––––. 2008. Artikkeli ”Neijing tu and Xiuzhen tu” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism.
Pregadio, Fabrizio. 2008. The Routledge Encyclopedia of Taoism (toim.). London & New York: Routledge.
––––. 2008. Artikkelit ”Taoist views of the human body” ja ”Inner deities” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism.
––––. 2015. ”The Alchemical Body in Daoism”. Ilmestyy teoksessa The Wiley-Blackwell Companion to Material Religion, toim. Manuel Vasquez ja Vasudha Narayana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti