Populaari länsimainen taolaisuus ja Healing Tao

Tämän esityksen tarkoituksena on tarkastella Mantak Chiaa ja hänen kehittämäänsä Healing Tao -järjestelmää osana laajempaa nykyaikaisen länsimaalaisen taolaisuuden kenttää.

Populaari länsimainen taolaisuus

Erilaisia taolaisuuteen liittyviä liikkeitä länsimaissa voidaan tarkastella niin kutsutun perheyhtäläisyyden kautta. Toisin sanoen samoin kuin perheen- ja suvun jäseniä yhdistävät jotkut tunnusmerkit, vaikka kaikilla ei olekaan samoja piirteitä, taolaisuuteen liittyviä ryhmiä yhdistää tietty tunnistettavien piirteiden sarja. Erilaisilla taolaisuuteen liittyvillä ilmiöillä ja ryhmillä on vaihtelevanasteinen yhteys (tai perheyhtäläisyys) kiinalaiseen taolaiseen perinteeseen. Länsimaalaisten taolaisten ilmiöiden kirjo perheyhtäläisyyden suhteen ulottuu läheisistä yhteyksistä (taolaiset papit, perimyslinjan välittäjät) etäisempiin yhteyksiin (kuten ”Nalle Puh -taolaiset”).

Länsimaissa on yksilöitä, jotka väittävät olevansa taolaisia pappeja tai perimyslinjan haltijoita sekä heihin liittyviä järjestöjä, jotka identifioivat itsensä taolaisiksi yhteisöiksi. Nämä opettajat ja ryhmät painottavat useimmiten henkilökohtaisen kultivoinnin mallia. Ne myös ymmärtävät ja esittävät taolaisuuden terveyden ja parantamisen termein.

Kun tarkastellaan taolaisuuteen liittyviä ilmiöitä, on käytännöllistä ottaa lähtökohdaksi itseidentifiointi. Sen mukaan siis taolaisiksi ymmärretään alustavasti kaikki ne opettajat ja järjestöt, jotka itse esittävät olevansa sellaisia. Toisaalta tähän on myöhemmässä tarkastelussa otettava mukaan myös muita näkökohtia, kuten yhteys perinteeseen.

Länsimaissa ilmenevän taolaisuuden tarkastelussa voi erottaa taolaisuuden kannattajat ja taolaisuuden sympatisoijat. Taolaisuuden kannattajat voivat olla joko synnyinoikeudella taolaisia (yleensä etnisyydeltään kiinalaisia) tai käännynnäisiä (yleensä länsimaalaisia). Taolaisuuden kannattajat joko identifioivat itsensä taolaisiksi tai heidän voidaan selkeistä syistä päätellä identifioituvan sellaisiksi. Kannattajille taolaisuus on kaikkein tärkein orientaatio. Taolaisuuden sympatisoijat pitävät taolaisuutta viehättävänä, mutta he eivät antaudu sille kokonaan tai pelkästään.

Lisäksi länsimaissa ilmenevää taolaisuutta voidaan tarkastella erittelemällä kolme perinteisen taolaisuuden tarkasteluun soveltuvaa kategoriaa järjestäytymisen ja harjoittamisen mallien mukaan (Livia Kohn). Ne ovat 1) oppineiden taolaisuus, 2) yhteisöllinen taolaisuus ja 3) henkilökohtaista kultivointia painottava taolaisuus.

Oppineet taolaiset (literati) ovat oppineen eliitin jäseniä, jotka painottavat taolaisia ideoita—koskien yleensä klassisia tekstejä, kuten Daode jing ja Zhuangzi. Näitä ideoita he käyttävät luodakseen merkitystä omaan elämäänsä ja vaikuttaakseen usein yhteiskuntaan laajemminkin. Yhteisölliset taolaiset orientoituvat rituaalisesti, mihin kuuluvat pappishierarkiat, muodolliset vihkimykset, säännölliset rituaalit sekä jumalille suunnatut rukoukset. Henkilökohtaista kultivointia painottavat taolaiset keskittyvät henkilökohtaiseen terveyteen, pitkäikäisyyteen, mielenrauhaan ja ns. kuolemattomuuteen. Tämä luokittelu on kuitenkin vain eräänlaisten ideaalityyppien hahmotelma, mikä auttaa jäsentämään taolaisen perinteen ilmenemismuotoja. Todelliset, elävät taolaiset usein yhdistelevät taolaisen perinteen erilaisia puolia monimuotoisin ja innovatiivisin tavoin.

Itsensä taolaisiksi identifioivia opettajia ja yhteisöjä alkoi ilmetä Pohjois-Amerikassa vasta 1950-luvun jälkeen. Länsimaalaisen taolaisuuden kentällä esiin nousee kolme merkittävää varhaista ja näkyvää taolaista opettajaa ja heihin liittyvää yhteisöä. Varhaisin näistä on Moy Lin-shin (1931–1998) ja Taoist Tai Chi Society (TTCS)/Fung Loy Kok (FLK). Taoist Tai Chi Societyn ”taolaisen taijin” harjoittamisessa painottuvat henkilökohtaisen kultivoinnin malli ja terveyden sekä parantamisen päämäärät. Fung loy kokin harjoittama yhteisöllinen resitointi viittaa myös rituaalisen harjoitusmalliin. 

Seuraava on Ni Hua-ching (1931?–) ja Integral Way. Ni Hua-chingin ja häneen liittyvän järjestön opetus seuraa henkilökohtaisen kultivoinnin mallia ja painottaa terveyttä ja parantamista qin eli energian termein.  Sama pätee kolmanteen eli Mantak Chiaan ja Healing Taoon, joita käsitellään pian tarkemmin. 

Vaikka nämä yhteisöt eroavat rakenteeltaan ja opetuksiltaan, kaikki hyödyntävät tieteellistä ja antiritualistista diskurssia, jossa ilmenee—heidän sitä tunnustamatta—1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella tapahtuneen taolaisuuden modernisoitumisen vaikutus. Taolaisuuden modernisoituminen tapahtui maailmanlaajuisen modernisaatioilmiön  rinnalla.

Uskonnon alueella modernisoitumisen voi ymmärtää osittain papiston, jumalanpalvelusten ja koko uskonnon käsitteen ”protestantisoitumisena”, joka ilmeni muun muassa yleisenä rituaaleja vastustavana asenteena sekä opetusten puhtauden ja alkuperäisyyden tavoitteluna. Länsimaiset modernit uskonnolliset liikkeet, kuten spiritualismi ja myöhemmin sen perillinen, New Agen kanavointiliike, mitätöivät tarpeen seurata eläviä mestareita, jotka vain korvaavat kaikkitietäviä henkisiä olentoja. Samoin modernit kiinalaiset ”henkikirjoituskultit” ja henkilökohtaisen kultivoinnin ryhmät tarjosivat välittömän kontaktin ”kuolemattomiin opettajiin” ja esittivät tarjoavansa suoran yhteyden ”puhtaaseen alkuperään”. 

Taolaisuuden modernisoitumiseen kuuluivat myös modernin länsimaisen tieteen diskurssien hyödyntäminen, pyrkimys tasapainoon materialismin ja idealismin välillä, toive saavuttaa laajempi yleisö ja erityisesti naiset, sekä maallikkopohjaisen liikkeen muodostaminen.

Taolaisuuden ja modernin ajan kohtaaminen vastasi siis samantapaisia tapahtumia länsimaissa. Tämän vastaavuuden voidaan nähdä olevan ennakkoehto taolaisuuden siirtymiselle länsimaihin tavalla, jolla se tapahtui. Taolaisuuden oli siis modernisoiduttava ennen kuin se saattoi länsimaistua. Samoin länsimaiden oli modernisoiduttava ennen kuin se saattoi arvostaa taolaisuutta ja omaksua sen.  

Mantak Chia ja Healing Tao

Healing Tao on järjestäytyneen populaarin länsimaisen taolaisuuden levinnein muoto. Se on kaikille avoin ja sen puitteissa opetetaan qi-harjoitusten, visualisoinnin, meditaation ja liikeharjoitusten  järjestelmää, joka perustuu taolaiseen sisäiseen alkemiaan (neidan). 

Mantak Chia 謝明德 (Xie Mingde, s. 1944) syntyi Thaimaassa kiinalaiseen perheeseen. Omaelämäkerrallisen kertomuksensa mukaan hän oppi kuusivuotiaana buddhalaisen meditaation perusteet. Nuoruudessaan hän oppi eräältä mestari Lulta taijia, thai-nyrkkeilyä, aikidoa ja joogaa. Myöhemmin opiskellessaan Hong Kongissa hän tapasi koulutoverinsa kautta ensimmäisen taolaisen opettajansa, Yi Engin (Yi Yun 一雲, Yksi Pilvi). Tässä vaiheessa hän aloitti taolaisen harjoituksen vakavasti. Yi Engiltä Chia oppi erilaisia taolaisia kultivointitekniikoita, kuten mikrokosmisen kierron, viiden elementin fuusion sekä sisäisen alkemian edistyneitä menetelmiä. 

Yi Eng oli ilmeisesti taolainen erakko, joka eli Hong Kongissa vuorilla Quanzhen-temppelin takana. Hän oli mahdollisesti (James Millerin mukaan) Täydellisen totuuden koulukunnan Longmen-haaran edustaja. Yi Eng antoi Chialle oikeuden käyttää ns. seitsemää kuolemattomuuden menetelmää opettamiseen ja parantamiseen. Hän kannusti Chiaa ”opettamaan ensin kiinalaisia, sitten länsimaalaisia”. Yi Eng oli harjoittanut taolaisessa luostarissa Changbain alueella Manchuriassa kolmekymmentä vuotta. Siellä hän oppi suurmestarilta ”yhdeksän kuolemattomuuden menetelmää”. Hallittuaan nämä hän joutui siirtymään japanilaisten maahanhyökkäyksen ja sisällissotien myötä Hong Kongiin. 

Chia opiskeli myöhemmin myös muiden opettajien kanssa. Mestari Meugilta Singaporessa hän oppi kundaliinijoogaa, taolaisia menetelmiä ja ns. buddhalaisen kämmenen. Mui Yimwattanalta Thaimaassa hän oppi chi nei tsang-sisäelinhierontaa (qi neizang). Cheng Yao-Lunilta hän oppi sisäisen voiman Shaolin-menetelmän sekä luuydin neigong -menetelmän. Pan Yulta hän oppi seksiharjoituksia sekä ns. teräskehon kehittämisen. Hän opiskeli myös kahden vuoden ajan länsimaista lääketiedettä ja anatomiaa. 

Yhdistettyään myöhemmin ymmärryksensä taolaisuudesta eri opettajilta omaksumiinsa menetelmiin ja lääketieteellisen ymmärrykseen Chia alkoi opettaa Healing Tao -järjestelmää. Hän perusti Thaimaassa Natural Healing Centerin vuonna 1974, viisi vuotta myöhemmin hän muutti New Yorkiin, missä avasi Healing Tao Centerin vuonna 1979. Ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa on nykyisin lukuisia keskuksia, joissa opetetaan Healing Tao -järjestelmää. Mantak Chia muutti 90-luvulla takaisin Thaimaahan, Chiang Maihin, johon perusti suuren meditaatiokeskuksen ja hyvinvointikylpylän nimeltä Tao Garden. Mantak Chia on kirjoittanut yhteistyössä muiden kirjoittajien kanssa lukuisia Healing Tao -järjestelmää käsitteleviä kirjoja. Chia opettaa maailmanlaajuisesti nykyisin pääosin Universal Tao -nimekkeen alla. Suomessa on tällä hetkellä tietääkseni kaksi Mantak Chian valtuuttamaa Healing Tao -ohjaajaa, Jukka-Pekka Lilja  ja Pasi Pölönen.

Healing Tao ei ole enää virallisesti Mantak Chian järjestö, vaan sitä johtaa Yhdysvalloissa nykyisin yksi Chian varhaisimmista ja merkittävimmistä oppilaista, Michael Winn (s. 1951). Eli järjestö toimii Yhdysvalloissa  nykyisin virallisesti nimellä Healing Tao USA Michael Winnin johtamana ja kansainvälisesti nimellä Universal Tao Mantak Chian ohjauksessa. 

Healing tao -järjestelmä käsittää systematisoidun sisäisen alkemian harjoitusten sarjan, joka saattaa edustaa erityisesti amerikkalaista sisäisen alkemian muotoa. Nykyisessä muodossaan Healing Tao käsittää laajan valikoiman tasovaltuutuksia. Michael Winn ja Mantak Chia yhdistävät erilaisia harjoituksia kokonaisuudeksi eri tavoin. Winn pitää Chiaa nykyisin vain yhtenä opettajistaan ja on lisännyt monia muita harjoituksia oman opetukseensa. Myös Chia kehittää järjestelmäänsä jatkuvasti. 

Johdantoharjoitukset

Mantak Chia jakaa Healing tao -järjestelmän harjoitukset kolmeen eri tasoon. Johdantotaso käsittää yhdeksän kurssia, keskitaso kolme kurssia ja korkein taso kolme kurssia. Mestari Yi Engin menetelmien voidaan nähdä muodostavan tässä harjoitusrakenteen ydinosan tai meditatiivisen rungon, jota muut harjoitukset täydentävät. Ensimmäisen eli johdantovaiheen ensimmäisiä harjoituksia ovat viiden elimen ja kehon meridiaanien aistimiseen tähtäävät sisäinen hymy, kuusi parantavaa elinäännettä sekä mikrokosminen kierto. Sisäisellä hymyllä pyritään elinten energian aistimiseen ja rentouttamiseen. Kuusi parantavaa elinäännettä vapauttavat tukoksia sisäelimistä, vahvistavat niitä ja vahvistavat harjoittajan kommunikaatioyhteyttä niiden kanssa. Mikrokosmisella kierrolla pyritään hallitsija- ja hedelmällisyyskanavien avaamiseen ja aistimiseen.

Edistyneemmän viiden elementin fuusion tavoite on syvemmällä tasolla elinten energioiden muuntaminen, yhdistäminen sekä kuuden jäljellä olevan ihmeellisen kanavan aistiminen ja avaaminen. Se kuuluu hymyn ja mikrokosmisen kierron ohella johdantovaiheen ydinosaan, johon voidaan liittää myös elinäänteet.

Muita Chian varsin laajan johdantovaiheen harjoituksia ovat mm. erilaiset valmistelevat liikeharjoitukset, daoyin-venyttely, qi-itsehieronta, chi nei tsang -sisäelinhieronta, taiji qigong (tai chi chi kung), rautapaita qigong sekä seksiharjoitukset. Chian itsensä opettamiin johdantoharjoituksiin kuuluvat myös viiden elementin ravitsemus, parantavat kädet, sekä fengshui. Tämäkään lista ei ole kattava.

Liikeharjoituksilla ja venytyksillä pyritään yleisesti aktivoimaan, rentouttamaan ja valmistelemaan kehoa sisäisempään työskentelyyn. Qi-itsehieronta on usein osa harjoittelurutiinia istumisharjoitusten päätteeksi. Sillä pyritään vapauttamaan jännityksiä ja tukoksia omasta kehosta hieromalla, taputtamalla ja sivelemällä. Chi nei tsang -sisäelinhieronta on laaja järjestelmä terapeuttiseen työskentelyyn, jota voidaan tehdä rajoitetussa määrin myös itselle. Rautapaita qigong käsittää seisontaharjoitukset, jänteiden muuntamisen harjoitukset sekä luuydinhengityksen. Taijin tavoitteena on yhteys maan qin kanssa sekä tämän energian ohjaaminen pehmeässä liikkeessä. Seksiharjoitusten päätavoitteena on seksuaalienergian kultivointi ja sen jakaminen. 

Healing Tao -järjestelmän keskitaso käsittää tuli ja vesi -meditaation, jota pidetään jo varsinaisena sisäisenä  alkemiana. Korkeimpaan tasoon kuuluvat menetelmät nimeltä viiden aistin sinetöiminen, taivaan ja maan yhtyminen, sekä taivaan ja ihmisen uudelleenyhdistyminen. Niitä kuvataan mestari Yi Engin seitsemän menetelmän kautta seuraavaksi.

Mestari Yi Engin seitsemän kuolemattomuuden menetelmää

Mikrokosminen kiertomeditaatio on johdanto sisäiseen alkemiaan. Se avaa kaksi kehon keskeistä energiakanavaa, hallitsijakanavan (dumai) sekä hedelmällisyyskanavan (renmai) ja liittää ne yhdeksi virtaavaksi kierroksi. 

Ensimmäinen seitsemästä menetelmästä, viiden elementin fuusio, yhdistää elimiin liitettävät kiinalaisen kosmogonian peruselementit yhdeksi harmoniseksi kokonaisuudeksi muuntaen elinten negatiivisen energian positiiviseksi ja vahvistaen niiden myönteisiä ominaisuuksia. Kuusi muuta ”ihmeellistä kanavaa” avataan edellisten lisäksi.

Toinen menetelmä, vähempi tulen ja veden liitto, höyryttää harjoittajan essenssiä (jing) elinvoimaksi (qi) asettamalla kehollisen tulen (yang) kehollisen veden (jing, yin) alle navan kohdalla. Ulkoinen mikrokosminen alkemiallinen ainesosa (waiyao) kerätään ja puhdistetaan, ja kaksitoista elinmeridiaania avataan. Jingin muuntaminen saattaa kehon murrosikää edeltävään, esitaivaalliseen tilaan. Kuolemattomuuden sikiö saa alkunsa. 

Kolmas menetelmä, suurempi tulen ja veden liitto, käyttää samaa yinin ja yangin käänteistä suhdetta, mutta lisää kehoon vapautuvan energian määrää huomattavasti hyödyntäen suoraan taivaan ja maan energiaa. Energioiden yhdistäminen, muuntaminen ja harmonisointi tapahtuu ylempänä solar plexuksessa. Ulkoinen ja sisäinen mikrokosminen alkemiallinen ainesosa kerätään.

Neljäs menetelmä eli suurin tulen ja veden liitto yhdistää yinin ja yangin sydämen kohdalla käyttäen auringon ja kuun energiaa. Sisäinen mikrokosminen alkemiallinen ainesosa (neiyao) kerätään. 

Viides menetelmä, viiden aistin sinetöiminen, johtaa qin muuntumiseen mentaaliseksi tai henkiseksi energiaksi (shen). Sisäinen alkemiallinen ainesosa muunnetaan elämää säilyttäväksi todelliseksi elinvoimaksi (yuan qi). 

Kuudes menetelmä, taivaan ja maan yhtyminen, sisältää yinin ja yangin yhdistämisen päälaella. Positiivinen (yang) kehittyy huippuunsa ja negatiivinen (yin) häviää. Henki palautetaan tyhjyyteen. 

Seitsemäs menetelmä on ihmisen ja taivaan uudelleenyhdistyminen ja merkitsee kuolemattomuuden saavuttamista. Taolaisuuden tavoite kuvataan kolmella mahdollisella tasolla: 1) jälleensyntyminen voitetaan, 2) henkinen kuolemattomuus tai 3) henkinen sekä ruumiillinen kuolemattomuus saavutetaan. 

Healing Tao modernina ja postmodernina liikkeenä

Healing Taon moderneihin piirteisiin voidaan laskea opetuksen avoimuus eli ”taolaisuuden salaisuuksien” opettamisen avoimesti ja selkokielisesti kaikille—joilla on siihen rahaa. Chian kirjat hyödyntävät myös tieteellistä kieltä väitteidensä tueksi. Lisäksi Healing Taon moderneihin piirteisiin kuuluu taikauskon ja rituaalin väheksyntä. Healing Taon taolainen identiteetti ei määrity uskontona vaan sen vastaparina. Täksi vastapariksi määritellään esoterismi. Healing Tao erotetaan taolaisesta uskonnosta, jonka esitetään yhdistelevän buddhalaisuutta, esoteerista taolaisuutta ja muita kiinalaisen kulttuurin elementtejä. Healing Taon juuret puolestaan nähdään olevan ”esoteerisessa taolaisessa perinteessä”, jonka menetelmiä Mantak Chia kerrotaan opiskelleen. Healing Taoa määritellään myös puhtauden ja alkuperäisyyden kautta, mikä on keskeistä modernin uskonnollisuuden diskurssissa.

Healing Tao täyttää modernin uskonnollisuuden piirteet, mutta sitä on luonnehdittu (Elijah Siegler, 2012) myös postmoderniksi taolaiseksi liikkeeksi, mikä saattaa kuvata sitä tarkemmin. Jos moderniuden metanarratiivi on persoonaton, tieteellinen, instrumentaalinen, progressiivinen ja teknologinen, niin tämän narratiivin rikkoutuminen merkitsee postmoderniutta. Mutta postmoderni ei poista modernia. Postmoderni voidaan nähdä eräänlaisena välitilana, jossa tietyt moderniuden piirteet ovat muuttuneet lähes tunnistamattomiksi, mutta uusi tilanne on yhä jokseenkin epäselvä. Kaikki modernin uskonnon olosuhteet vaikuttavat yhä postmodernissa uskonnossa. Vaikka postmodernia on vaikea määritellä—osittain koska se on yhä ilmenemisen prosessissa—on muutamia tutkimuksessa yleisesti hyväksyttyjä ja toisiinsa liittyviä piirteitä, jotka kuvaavat postmodernia uskontoa. Ne kuvaavat melko osuvasti myös Healing Taoa. Nämä piirteet ovat eklektismi, globalisoituminen, uskonnon simulaatio, konsumerismi ja subjektiivisuus. 

Postmodernissa tilanteessa jokaisen on valittava uskontojen pyörryttävästä moninaisuudesta omansa. Mantak Chian diskurssi voidaan nähdä postmodernin eklektisenä yhdistelmänä taolaista kuvastoa, tiedettä ja populaarikulttuuria. Mantak Chian viittaukset tieteeseen ovat kuitenkin pikemmin assosiatiivisia kuin järjestelmällisiä. Valtavirtatieteen lisäksi Chia hyödyntää sujuvasti niin marginaalitieteen väitteitä kuin vaihtoehtoisen terveydenhoidon muotiterminologiaa. Myös Chian elämäkerta osoittaa hänen eklektisminsä: harjoitustaustaltaan hän on kaikkea muuta kuin perinteinen taolainen. Chian ensimmäiset amerikkalaiset oppilaat—kuten Michael Winn—vain lisäsivät Healing Taon eklektisiä piirteitä.

Globalisoitumisen ja informaatioyhteyksien myötä uskontojen sidonnaisuus etnisyyteen ja paikallisuuteen häviää. 1980-luvun lopulla Healing Taosta oli tullut globaali liike. Mantak Chia on vuosikaudet matkustanut ja pitänyt kursseja lukuisissa eri maissa. Myös Healing Tao- ohjaajien koulutus Tao Gardenissa sekä henkilökunnan että koulutettavien suhteen antaa kuvan liikkeen globaaliudesta. Sama pätee esimerkiksi Michael Winnin China Dream trip -ryhmien osallistujakuntaan. 

Eklektismin ja globalisoitumisen luomassa ilmapiirissä pinnallisuus merkitsee syvällisyyttä enemmän, mikä luo olosuhteet niin sanotulle uskonnon simulaatiolle, missä mielikuvat ovat realiteetteja tärkeämpiä. Postmoderni uskonnollisuus suosii pinnallisuutta. Myös tämä pätee jossain määrin Healing Taon profiiliin. Mantak Chian nykyisen imagon voidaan nähdä heijastelevan simuloitua mielikuvaa aasialaisesta henkisestä opettajasta. Healing Taon vetovoima perustuu myös assosiaatioon muinaisesta ja mystisestä Kiinasta. Myös sana ”Tao” järjestön eri nimissä ammentaa samasta mystiikan viehätyksestä. 

Konsumerismi viittaa siihen, että postmodernissa uskonnollisuudessa uskonnonharjoittajasta tulee uskovaisen sijaan uskonnon kuluttaja. Healing Tao toimii palvelua maksua vastaan -periaatteella ja joutuu sen tähden huomioimaan muuttuvat markkinat toisin kuin modernit 1800-luvun henkilökohtaisen kultivoinnin ryhmät. Healing Taon säilyminen perustuu ainakin osittain moninaisten tuotteiden kauppaamiseen ja uusien oppilaiden houkutteluun. Michael Winn toimii Chiaakin eksplisiittisemmin kaupallisesti.

Healing Tao voidaan nähdä täydellisenä esimerkkinä uskonnon subjektivisoitumisesta, siitä, että uskonnollisuus sijoittuu yhä vähemmän ’ulkoisiin’ uskonnollisiin instituutioihin ja yhä enemmän yksilöiden ’sisäiseen’ hallintaan ja tietoisuuteen. Subjektiivisuus osoittaa ehkä selkeimmin Healing Taon postmodernin luonteen ja toisaalta sen, miten postmoderni taolaisuus eroaa sen perinteisistä ja moderneista muodoista. Healing Taon harjoittajat—joita on haastateltu—vaikuttavat melko yleisesti arvostavan enemmän subjektiivista henkistä ja kehollista kokemusta kuin taolaisuuden historiallista perinnettä, jota usein väheksytään toisarvoisena. Sekä Tao Gardenissa että China Dream Trip -matkoilla osallistujien merkittävimpiä kokemuksia kuvataan usein  kehon subjektiivisen tilan kautta. Healing Tao -harjoittajista ne, jotka tuntevat energian kultivoinnin menetelmät parhaiten ja jotka harjoittavat intensiivisesti yksin, vaikuttavat olevan vähiten kiinnostuneita taolaisuuden historiasta, liturgiasta ja uskonnosta. 

• Nykyaikaisten länsimaisten taolaisten liikkeiden jaottelu perheyhtäläisyyden mukaan; taolaisuuden kannattajiin ja sympatisoijiin; oppineiden taolaisuuteen, yhteisölliseen taolaisuuteen ja henkilökohtaista kultivointia painottavaan taolaisuuteen 
• Moy Lin-shin (Taoist Tai Chi Society/Fung Loy Kok), Ni Hua-ching (Integral Way), Mantak Chia (Healing Tao)
• Taolaisuuden modernisoituminen 
• Mantak Chian tausta ja Healing Tao
• Healing Taon johdantoharjoitukset
• Healing Taon meditatiivinen runko: Mestari Yi Engin seitsemän kuolemattomuuden menetelmää
• Healing Taon modernit piirteet
• Healing Tao postmodernina taolaisena liikkeenä

Kirjallisuus

Chia, Mantak. 1983. Awaken Healing Energy  through the Tao – The Taoist Secret of Circulating Internal Power. Santa Fe, New Mexico: Aurora Press.

Chia, Mantak & Maneewan Chia. 1993. Awaken Healing Light of the Tao. Huntington, NY: Healing Tao Books.

Kohn, Livia. 2014. Johdatus taolaisuuteen. Suomentanut Teemu Suuntamaa. Helsinki: Basam Books.

Komjathy, Louis. 2003. ”Daoist Organizations in North America”. Center for Daoist Studies.

–––. 2003b. ”Daoist Teachers in North America”. Center for Daoist Studies.

–––. 2004. ”Tracing the Contours of Daoism in North America”. Nova Religio: Journal of Alternative and Emergent Religions, Volume 8, Issue 2, ss. 5–27.

–––. 2013. The Daoist Tradition. An Introduction. London, New Delhi, New York & Sydney: Bloomsbury.

Miller, James (toim.). 2006. Chinese Religions in Contemporary Societies. Santa Barbara: ABC-CLIO Press.

Siegler, Elijah. 2012. ”Daoism beyond Modernity: The ’Healing Tao’ as Postmodern Movement” teoksessa Palmer, David. A. & Xun Liu (toim.), Daoism in the Twentieth Century. Between eternity and Modernity.